Massana oli Metsäsaippua Saara Kuhan kirjasta, mutta tillin ja kromioksidin sijaan käytin titaanidioksidia, palan silkkiä. Varmistaakseni vaahtoavuuden lisäsin vielä teelusikallisen sokeria ja pienen tilkan risiiniöljyä. En nostanut lipeän määrää, mistä syystä massan kuivuminen tiiviissä muotissa kuvauskuntoon kestikin sitten aika kauan. Nämä ovat varmaan yhdet itselle mieluisimmista tuotoksistani, sillä pidin Snow-tuoksuöljystä niin paljon.

Saippuoissa on mukavaa se, että vain oma mielikuvitus rajoittaa tekemisiä. Jokaiselle löytyy mieluisia tuoksuja, värejä tai sitten tuoksuttomuutta ja värittömyyttä! Yritän pikku hiljaa irrottautua ja siirtyä toisenlaisiin käsitöihin, sillä poika tarvitsisi housuja ja yöpuvun, korjausompelua olisi vaikka kuinka paljon ja loppukuusta palaan keväällä aloittamaani hatuntekoharrastukseen. Sitä ennen varmaan muutaman saippuamassan ehtii kuitenkin vielä vääntää ;), eikö niin ?