Meille tulee uusi sohva. Vanhalle 15-vuotiaalle mahtuu vain isäntä retkottamaan, ja nahka on paikoin kulunut puhki. Sohvan ostosta on haaveiltu jo pari vuotta, mutta aina se on tärkeämpien menojen myötä jäänyt hankkimatta. Nyt kaikki toiveet täyttävä uusi sohva on löytynyt, ja tuskin maltan odottaa, että se tulisi!

Sohvalle oltiin asetettu monta kriteeriä: 

  • korkea laatu, ajaton malli ja väri,
  • tietyt kokorajoitteet eli paikka johon se mahtui,
  • toive siitä, että se ratkaisisi meidän vierasmajoitushaasteet ja olisi vuodeominaisuuksista huolimatta mukava istua jatkuvassa käytössä
  • vielä toive siitä, että se tarjoaisi useammalle meistä paikan TV:tä katsoessa.

Uutta sohvaa odotellessa ollaan parina  viikonloppuna nyt raivattu sille tilaa. Paikka ei muutu, mutta koska uusi sohva on kulmasohva, seinää toiseenkin suuntaan on täytynyt raivata kalusteista.

Siskollani on ollut sisustusta ja uutta järjestystä mietittäessä tärkeä rooli. Hän on kummipoikani kanssa ensimmäisenä tulossa koenukkumaan uutta vuodesohvaa. Hän keksi, että sänkymme päädyssä makuuhuoneessa ollut Wilma-sarjan penkki, johon meillä ei koskaan mitään pehmustetta ole ollutkaan, sopisi tosi hyvin uudeksi TV-tasoksi. TV-tasona aiemmin ollut Boknäsin mappikaappi sai uuden paikan,  sillä niitä koottiin nyt modulaarisesti päällekkäin.

Wilma-sarjan kaapille tuntui ensin vaikealle löytää uutta paikkaa, mutta monen pähkäilyn jälkeen se päätyi makuuhuoneeseen samoin kuin vanha paapan sininen kirstu. Makuuhuoneemme on mielestäni ollut jotenkin pliisu tai tylsä, ja nyt nämä meille tunnearvoltaan tärkeät tavarat toivat sinne lämpöä ja kodikkuutta. Vanhaan tavaraan liittyy sellaista karheutta ja elämän rosoa, jota ei kaupasta voi koskaan hankkia.

Paapalta saadun kirstun päällä on nyt Huuto.netin kautta joitain vuosia sitten hankittu lokerikko, joka oli aiemmin yöpöydälläni.

Wilma-sarjan kaapin päällä on vanha laatikosto Tanskasta.

 

Kaapin ja kirstun myötä ratkaistavana on vielä yöpöytien haaste: väliaikaisesti ne on nyt sijoitettu päällekkäin. 

Yöpöydät ovat Iskusta noin 15-16 vuoden takaa. Nämä voisin laittaa parina kiertoon jonnekin muualle, sillä minulle kelpaisi nyt pariton ja yksinäinenkin. Toivoisin jostain löytäväni sopivan, vanhan ja puisen, jonka voisin kunnostaa. Pieni kaappikin kävisi.


Paapan tekemä pesukomuutti on ollut rakas ompelupaikkana.

Hyllylle ompelupaikkani yläpuolella olen kerännyt aarteita. Joitain vuosia sitten löysin ullakolta meiltä maalta tuon lapsena saamani neulatyynyn. Pieni antiikkinen leluompelukone on tarttunut matkaan Ahvenanmaalta.

Valurautainen minisilitysrauta ja pieni ompelulaatikko kavereinaan ne ilahduttavat ompeluhetkiäni. Tuon ompelulaatikon vielä joskus kunnostan, siitä kun puuttuu kantokahva.

Jotain taas tänään ommeltiinkin. Kun kummipoikani Lauri tulee käymään, löytyy täältä Alexille ja Laurille tehdyt samanlaiset flanelliset pussilakanat. Tässä Laurin 120 x 80 cm: 

 

...ja tässä Alexin: 

 

 

Olohuoneesta laitan kuvia sohvan saavuttua.  Sohvan tulon tieltä vielä olohuoneen nojatuoli taitaa olla pakko laittaa myyntiin haikein mielin.

:

 

Kuinka keväisiltä tulppaanit tuntuvatkaan!

Aurinkoisia päiviä kaikille!