Yritän pakata muuttolaatikoita. Ne eivät ole tavaroille, ne ovat rakkaille muistoille. Virtuaalilaatikoita foorumilta, jonne palaan kuitenkin taas joskus, mutta jolta moni tärkeä ihminen on jo hävinnyt ja jonne siksi yritän nyt itsekin ottaa etäisyyttä. Kaipaan jotain pienempää ja intiimimpää, kaipaan keskustelua, kaipaan tuttuutta. Kun yritän saada sieltä päiväkirjani tärkeimmät merkinnät talteen, täytyy runoillekin kai tänne perustaa joku paikka. Jospa keräisin ne tähän postaukseen.

Rakkaansa menettäneen ihmisen pyynnöstä kirjoitin seppeleenlaskussa luettavaksi runoksi syyskuussa 2005 tällaisen:

Kyynelsilmin käymme sua saattelemaan
kirkkomaalle, hautausmaan multaan.
Olet poissa, emme kättäsi koskettaa saa.
Hetkien yhteisten muistot on kultaa.

Niin moni asia sinusta muistuttaa.
Sait avun viimein kipuun ja vaivaan.
Emme rakkauttas unohda milloinkaan;
huomaas ottakoon sinut Isä Taivaan.

Samaiselle syyskuulle 2006 olen kirjoittanut Alexista näin:

"Alex on rakastunut pieneen Mimmi-koiraan. Mimmi on lähitalossa asuva kymmenviikkoinen Jack Russell, joka pennun innolla hyppii ja nuolee Alexin läpimäräksi. Tänään katselimme Mimmin ulkoilua parvekkeelta, ja Alex huuteli niin iloisena pennun perään "Mimmiii, Mimmiii....". Se oli hellyyttävää jos mikä, vaikka etäisyys olikin vähän liian pitkä eikä Mimmi sitä kuullut."

Tänä päivänä tuolla ihanalla Mimmillä on pentu, joka sekin on jo vanhempi kuin Mimmi tuolloin. Voi että, aika menee niin nopeasti ja pentumme kasvavat.

11.9. 2006:

"Alex on alkanut vihdoin öh-öhin jälkeen yrittää myös "maitoa"-sanan sanomista. Tähän asti, - vaikka moni muu esine ja tavara onkin jo saanut nimensä-, maito on aina ollut vain ähinää jääkaapin ovelle kurkoittaen.
Nyt maito on "maa" suomeksi ja "njjö" ruotsiksi. Eteisen ja olohuoneen välisessä pienessä kapeassa seinänpätkässä on valokuvakokoelma rakkaistamme, ja Alex ei enää pääse siitä kertaakaan ohi ilman, että jokaista kuvaa osoitetaan sormella ja kaikkien kuvattujen nimet toistetaan monta kertaa. Näin siis useasti päivässä :D
."

12.9.2006, työmatkailuun liittyen:

"Alexin tiedän tänään ensimmäistä kertaa elämässään kaivanneen ja ikävöineen minua oikeasti, oli kysellyt mammaa. Viimeksi ollessani matkalla muutama kuukausi sitten yhden yön hän oli niin paljon pienempi, että ei tainnut tajuta minun puuttuvan."

ja seuraavana päivänä:

"Seminaari- ja matkapäivän jälkeen oli ihana palata kotiin. Nukuinkin koneessa vähän, jaksoin Alexin kanssa sitten touhuta koko hänen hereilläoloaikansa vielä. Alex isin kehoituksesta tuli pussaamaan äitiä eteiseen, olipa ihanaa.... [onni] ! Yleensä pikkumies ei juokse kädet ojossa vastaan vaan päin vastoin virne naamalla karkuun, tänään sain halia ja pussailla paljon."