Muistattekohan te vielä sen lupaukseni olla ostamatta vanhaa tavaraa vuoteen...? Toivottavasti ette, sillä olen onnistunut siinä aika huonosti. Tunnustaudun elämäntapakirppistelijäksi, enkä uskalla edes tarkistaa, milloin lupaukseni tein. Porsaanreikänä se salli mahdollisuuden ostaa kuitenkin tarpeellisia esineitä, esim. vaatteita tai kierrätystavaroita välttämättömien uusien kodintarvikkeiden sijaan. Huonomuistisuuttani perustelen sillä, että kirpparit kuuluvat kuitenkin kesään ja kirpparireissut ovat usein motivaattoreina pitkille kävelylenkeille. Ne ovat siis melkeinpä hyvinvoinnin edistämistä sekä henkisesti että fyysisesti! Tämän kesän löydöt ovat olleet äidin ja pojan aarteita tasapuolisesti.

Kirpparilta ostetun koulupöydän lisäksi Alex sai jonkin aikaa sitten uuden kaivinkoneen.  Hänen työkoneitaan on meillä jo tarpeeksi, mutta olemme sopineet, että kirppisreissuilta Alexkin saa katsoa itselleen jonkin pienen kiinnostavan ja halvan tavaran, niin saan hänet innostumaan lähtemään mukaani. Kuvassa kaivinkone on töissään työmaalla, joka on aidattu viime kesänä kirpparilta löydetyin aidoin ja liikennemerkein.  Kaivinkone maksoi neljä euroa, kauhea kasa liikennemerkkejä kaksi euroa.

Alexin leikkikeittiön tavaroista en ole ihan varma aina, kummanko meistä ostoksiksi ne lasketaan. Pienen pieni söpö sydäntarjotin löytyi 1,5 eurolla ja 6 Ikean snapsilasia yhteensä 2 eurolla. Isoin lasi on normaalikokoinen lasi meidän keittiöstämme, ja laitoin sen kuvaan vain havainnollistamaan Alexin lasien ja tarjottimen kokoa.

Laseihin alkoi leikeissä syntyä pasta- ja puolukkajuomaa.

Olkaapa hyvät! Vakaaltahan tuo tarjottimenkanto jo näyttää!

Minä olen hämmästellyt hyvää onneani. Löysin kesän reissuilla vikon sisällä kaksi sellaista lasiastiaa, jotka minulla oli jo kotona entuudestaan. Edelliset ovat olleet minulla vähintään kymmenen vuotta, enkä koskaan kirppareita kiertäessäni ole nähnyt samanlaisia missään. Mistä ne nyt molemmat tupsahtivat ? Olihan kotonaoleville pakko ostaa kaverit. Ensimmäinen löytö on matala, pienikokoinen suorakulmainen vati.  Ensin kotiin muuttaneelta on vuosien varrella tarjottu joulun kalapöydässä sillejä, vappuna kaksin kuohuviiniä nauttiessamme kotitekoisia tuulihattuja ja monenlaisia muita herkkuja.

Minä pidän näistä valtavasti! Lasivati maksoi 1,50 euroa.

Toinen löytö on lokerovati, joka toimii erinomaisesti pienelle naposteltavalle, karkeille ja vaikkapa korujen säilytyspaikkana. Minä olen erään hyvän päätöksen seurauksena muutama kuukausi sitten laittanut karkkirahat parempaan tarkoitukseen ja karkinsyönnin lähes jättänyt, (-ellei tummaa suklaata lasketa-), ja kuvassa astian täytteenä on Alexin karkkipäivänameja. Tämä oli kallein ostoksistamme ja maksoi 7 euroa, mutta en olisi voinut jättää sitä ostamattakaan. Ei tällaista kolmatta enää koskaan tule vastaan!

Erittäin edullisena pidin myös kolmen euron telinettä kattilankansille. Pohdin vielä, mihin käyttöön ja mihin huoneeseen sen sijoitan, sillä se tuntui myös sopivan lankarullille ja tekemieni riipusten telineeksi.

Alex on kovasti lelukaupoissa käärmeitä nähdessään halunnut sellaisen saada. En ole suostunut vielä ostamaan, minua nämä niljakkeet vähän inhottavat. Jos kirpparilta tulee käärme vastaan 50 sentillä ja se on minun pehmittämisekseni vielä vaaleansininen,  heltyi äitikin, ja  kolikko käärmeostoksiin oli taskunpohjalta kaivettava.