Tänään olimme menossa Alexin ystävän kanssa Fröbelin palikoiden 20-vuotisjuhlakonserttia kuuntelemaan. Suru puserossa totesimme, että väkeä oli paikalla aivan liikaa ja ystävän paikallistaminen sula mahdottomuus. Konsertissa laulettiin useita Alexille tuttuja lauluja. Tässä pikkumies nauttii hillitysti, - välillä hän voitti ujoutensa ja innostui hyppimään ja pomppimaankin.
Tässä iltapäivän tähdet:
Mukavaa ohjelmaa oli kuitenkin luvassa vielä lisää, sillä Pohjanmaan ukki oli illalla tulossa käymään, koska oli kaupungissa kokousmatkalla. Alex leikki kovasti ukin kanssa "Onko koira kotona?" -leikkiä ja pyysi ukkia laulamaan laulun "Kissankello kilkkaa". Eikä yksi kerta tietenkään riittänyt mihinkään. Tässä leikitään:
Illalla Alex konsertin jälkimainingeissa halusi kovasti soittaa kitaraa ja laulaa. Kitaraksi kelpasi pieni paistinpannu, esitys päättyi upeaan kumarrukseen: Kun lähdimme sitten isille vielä esiintymään olohuoneen puolelle, paistinpannusta tuli vain huono kopio kitarasta, ja se ei enää kelvannutkaan. Suu meni mutruun siitä, että oikeaa kitaraa ei ollut tuolle pienelle rokkitähdelle.
Kommentit