Keittiön verhot valmistuivat eilen. Pienissä pätkissä olen niitä puuhaillut, sillä vaiheita on ollut paljon ja energiaa vähän: sekä työssä että siviilissä on ohjelmaa juuri nyt aivan liikaa. Toisaalta, tällaisessa olotilassa kun stressiä ja pahaa oloaan saa purkaakin toisenlaiseen tekemiseen, saan yleensä eniten aikaan.
Vanhat lakanat täytyi valkaista kloriitilla ja heikkoja, revenneitä reunoja vahvistaa uusin päärmein. Pitseihin täytyi myös tehdä neulan ja langan kanssa vähän korjailua.
Kolme erilaista pitsilakanaa kuivumassa valkaisupesun jäljiltä
Parhaalle paikalle päätyikkunalle pääsi mummin tekemä lakana. Tässä pitsin kukka-aihe näkyy hyvin ilta-aurinkoa vasten.
Pitsilakanat ovat pidemmät kuin niitä peittävät sinivalkoiset raidalliset kappaverhot. Näin kauniit, käsinvirkatut pitsit jäävät vilkkumaan raidallisten verhojen alta. Tähän ideaani olin jotenkin aivan erityisen tyytyväinen, sillä näin sain hyödynnettyä nuo vanhat lakanatkin paikalla, jossa pitsit olisivat ihailtavissa kaiken aikaa.
Se rakkain lakanoista vielä kerran
Vanhoista verhoista ei taida olla ollutkaan oikein kunnon kuvia. Mieskin piti näistä ja sanoi näiden uusien olevan kuitenkin paljon paremmat. Tuli hirveän hyvä mieli, sillä silloin ei koskaan ole tehnyt turhaa työtä. Näistä tuli omannäköiset, meidännäköiset. Ehkä vähän liikaakin...
Kangasta nääs tietenkin jäi. Ajattelin, että lopusta voisin hurauttaa muutamat tyynyliinat. Tyynyliinat...! Tajusin, että monta vuotta sitten saaristosta Rosalan Handelsbodista ostamamme tyynyliinat olivat tätä samaa kangasta ! Hihittelin itselleni, sillä sellainen meidän elämästämme tehty tilkkutäkki, jonka alla vanhana pariskuntana köllöttelisimme, olisi tehty useista sinivalkoraitaisista kankaista ja kukaan muu kuin me itse ei edes ymmärtäisi, että niitä todella on kerätty jo vuosien, vuosien ajan. Palataanpas siihen luonteeseen: minäkö mustavalkoinen ? Nope ;).
Kevään myötä tuntuu yrttien määrä keittiön tasoilla moninkertaistuvan. Tänään yritimme käyttää viikonloppuna jäänyttä ruohosipulia pois, mihin sopi aivan erinomaisesti ruohosipulikana miehen reseptiarkistosta. Tähän kopioin sen siinä koossa,kuin olemme purjelaivaporukassamme sen reseptikansioon kirjoittaneet, vaikka kotiin mitoitus saattaa olla reipas: osaattehan te jakolaskun silti ;) ! Laivalla tästä tarvitaankin sitten kaksin- tai kolminkertainen annos riippuen läsnäolijoiden määrästä.
Ruohosipulikana miehen reseptiarkistosta (10 annosta)
8 kpl / n. 1300 –1400 g broilerin rintafilettä
voita ja ruokaöljyä paistamiseen
6,25 rkl vehnäjauhoja
12,5 dl vettä
2,5 kanaliemikuutiota
5 dl ruokakermaa
8 kpl tomaatteja (1 tomaatti 1 rintafilettä kohden)
8 tl Dijon-sinappia (1 tl 1 rintafilettä kohden)
2,5 tl mustapippuria
suolaa tarvittaessa
2 dl ruohosipulisilppua
Lisäkkeeksi keitettyjä perunoita
Laita perunat kiehumaan. Laita myös tomaatteja varten vettä kiehumaan pienempään kattilaan kalttausta varten. Suikaloi tai kuutioi rintafileet kastikkeeseen sopiviksi pieniksi paloiksi. Kuumenna paistinpannulla yhtä paljon voita ja öljyä ja paista broilerpaloja, kunnes ne saavat aavistuksen väriä.
Ripottele vehnäjauhot broilerpaloille ja sekoita, kunnes kaikki jauho näyttää olevan kiinni palojen pinnassa. Lisää kanaliemi ja vesi ja anna seoksen kiehua. Hämmennä sitä kaiken aikaa voimakkaasti niin, että jauhot sekoittuvat veteen tasaisen kastikkeen muodostaen. Lisää kerma ja mustapippuri sekä Dijon-sinappi kastikkeeseen. Jätä kastike kiehumaan miedolle lämmölle ja kalttaa sillä välin tomaatit pienemmässä kattilassa kiehuvassa vedessä niin, että ensin teet tomaatin laelle ristiviillon ja sen jälkeen upotat tomaatit kiehuvaan veteen noin puoleksi minuutiksi. Ota kattila välittömästi pois levyltä, kun ristiviilloista huomaat kuoren alkavan irrota. Kaada kiehuva vesi pois ja peitä tomaatit kylmällä vedellä vähäksi aikaa, jotta pystyt ne kuorimaan. Kuorittuasi tomaatit poista kannat, koverra sisukset pois (käytä jonkun muun ruoan maustamiseen, esim. ratatouilleen) ja kuutioi kiinteä osa pieniksi kuutioiksi. Lisää kuutiot kastikkeeseen ja nosta kiehauta kastike uudelleen. Tarkista maku, ennen kaikkea suolan riittävyys. Lisää sitä tarvittaessa hieman. Lisää aivan viimeisenä ennen tarjoilua kastikkeeseen pieneksi silputtu ruohosipuli. Tässä vaiheessa voit jo ottaa kastikkeen pois levyltä. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.
Kommentit