Jälkeenpäin selvisi, miten ne sukat, jotka anoppi antoi, olivat niin oikeanlaiset. Mies oli niitä minulle toivonut. Hän sanoi, että oli sittenkin meinannut ostaa minulle yöpuvun ja sukat joululahjaksi aatonaattona, mutta kun Alex tuli kipeäksi, meni koko joulusta ilo ja häneltä fiilikset hankkia mitään. Oli kuitenkin sitten toivonut anopilta niitä sukkia kun anoppi oli kysellyt vinkkejä ja minä taas itse valitsin sen yöpukuni miehen lahjaksi. Näin samanajatuksisia me ollaan, ja taas tuli kyyneleet silmiin kun tajusin, että niin hän vain minua ajattelee silloinkin, kun jaksamisen rajat on ylitetty. Silloinkin hän keksii keinon osoittaa pienillä asioilla minun tärkeyteni. Äh. Mä oon aivan umpirakastunut edelleen .

Meillä on uusi vuosi mennyt kotona keskenämme, todellakin leväten. Ostimme kertakäyttövaippapaketinkin, mikä sinänsä tuntui pahalle mutta jaksamisen kannalta juuri nyt tarpeelliselle, jotta saimme olla pesemättä pyykkiä muutaman päivän, laittamatta ruokaa muutaman päivän (syöty pakkasesta ja kaupasta valmista) ja levättyä. Alex oli eilen ihan innoissaan kaikista raketeista, joita meidän ikkunoistamme näkyy todella paljon ja monelta suunnalta. Hän juoksi ikkunaan kiljuen "iuuu, iuuu", kun noitapillit tai mitkä lie viheltelivät ylöspäin. Kun isommat paukut pamahtelivat, Alex sanoi "oho, oho" ja hymyili koko naaman leveydeltä hypähdettyään aina ensin vähän ilmaan. Tänäänkin hän sanoi nähtyään eilisistä Senaatintorin tapahtumista televisiolähetystä, että menee katsomaan raketteja ikkunaan " A går o tittar iuuu iuuu". Valitettavasti jouduimme kertomaan, ettei niitä enää nyt tänään sitten näy.

Vuotta 2006 jään muistelemaan vuotena,

jolloin Alex
-oppi kävelemään ja puhumaan paljon
-sai diagnoosin sairaudelleen
-valloitti monet monet sydämet sosiaalisuudellaan ja iloisuudellaan

jolloin me miehen kanssa
- olimme väsyneitä koko ajan
- petyimme monta kertaa miehen työnhakutilanteissa
- olimme paljon yhdessä ja keskustelimme paljon jaksamisesta
- haaveilimme paljon jaksaaksemme aina välillä nousta arjen yläpuolelle

jolloin minä
- olin töistä todella uupunut
- aloin tehdä taas käsitöitä
- ostin saumurin mutta pelkäsin käyttää sitä
- en jaksanut pitää huolta omasta kunnostani enkä olla kiinnostunut ulkomaailmasta
- uuvahdin myös läheisten suhteiden karikoista

jolloin Suomi
- kiisteli parveketupakoinnista ja hedelmöityshoidoista

jolloin maailmalla
- sodittiin Irakin sotaa
- Saddam sai tuomion

Alkavalta vuodelta odotan tai toivon

- ison projektin päättymisen myötä voimia taas kuntoiluun ja kampaajalla käymiseen vähän niinkuin säännöllisemmin
- yhden salaisen toiveen toteutumista
- Alexin sairauden helpottamista
- miehen kanssa silloin tällöin omaa aikaa ja sitä, että meillä olisi energiaa vähän tuohon oman ajan suunnitteluun panostaa
- meitä suuremman Taivaallisen Isän johdatusta silloinkin, kun oma usko loppuu eikä millään näytä olevan mitään väliä
- lähimpieni tapaamista useammin kuin viimeisen kahden vuoden aikana

Näitä muistiinpanoja lukiessa kaikki tuo väsymys muistuu mieleen jälleen. Kiitollisuus siitä, että Alex on nyt käytännössä jo oireeton infektioastmaatikko oikeanlaisella lääkityksellä, on valtavan suurta. Hyvälle tuntuu katsoa taaksepäin myös omaa parisuhdettaan. Me olemme paljon jaksaneet yhdessä, se varmaan antaa voimia myös tulevaan.