Sain tänään toimintakuntoon vanhan kommunikaattorini. Sen rakkaimman, - sen joka kulki aina mukana. Ainakin puolitoista vuotta on tuo puhelin ollut rikki, ja sen syövereihin pelkäsin ikuisesti menettäväni minulle Todella Tärkeitä Asioita.

6.6.

16:15 lämpö 1. kerran tänään yli 27,5 eli 37,69 ja annoimme Panadolin
17:00 37,55
20:00 36,67
02:00 37,12
05:00 36,90
08:40 37,29
12:45 37,44
15:15 unohdin lukeman, mutta ei kuumetta
17:00 37,47

7.6. ei kuumetta ennen kuin klo 19 37,82 Panasol

21:00 37,43

Alexin ensimmäinen vatsatauti. Valvoin yöt ja valvoin päivät. Mies oli työssä, kannoin tunnin välein lakanoiden virkaa hoitaneet pyyhkeet ja kaikki pojan vaatteet pyykkikoneeseen. Olin järkyttävän huolissani. Mittasin kuumetta, ettei vaan mikään kuolemantauti pääsisi ottamaan valtaa huomaamattani. Olin epävarma äiti ja syyllistin itseni siitä, että unohdinkin yhden lukeman: Se unohduskin piti kirjata ylös. Tänään ajattelen, ettei tuo ollut edes kuumetta, - kun näitä tautejakin on valitettavasti nähty jo jokunen-, ja silloin kirjoitin näin:

Cappuccinon vaahto hyväilee kitalakeni kaarta
croissantin muruset rapsahtelevat rinnoille
sisustuslehteni sivulta mielikuvani karkaavat lentoon
ruutuikkunaisesta lasikuistista ja rapujuhlisat rantakallioilla
sitten joskus rikastuttuani

Auringon paahde tekee hetkestäni täydellisen
seuraan katseellani ajatonta ihmisvilinää
Pariisin keväässä kahvilat täyttyvät kaltaisistani

Minä valvoin viime yön vatsatautisen vauvani kanssa
ja istun Shellin parkkipaikalla vielä hetken

Herttoniemessä

kahdensadan metrin päässä kotoa

eikä pahvimukikaan haittaa.

Muistan ihan oikeasti sen hetken. En halunnut vielä palata. Olisin vielä ihan hetken. Mies oli päästänyt minut lepäämään. Menin ihan oikeasti Shellin pihaan istumaan autoon, olin niin väsynyt. Kamalaa irrottelua.

***

Tupaantuliaiset vuonna 2000. Boolia! Baarimikko-Pasi (terveisiä vaan) kertoili mansikka-margaritan aineksista, joista syntyi inspiraatio meidän omaan boolireseptiimme. Jos tämä resepti olisi hävinnyt, olisimme miehen kanssa molemmat lopun elämäämme sitä harmitelleet. Muistoja rakkaimmasta päästä, olkaa hyvät!

Mansikka-margaritabooli A:n ja M:n tapaan (x 4)

500 g pakastemansikoista tehtyä survosta
0,75 l Magyar-valkoviiniä (juu-u, luitte ihan oikein!)
2 dl Tequilaa
0,5 l Bremhultsin mansikkamehua
1 l mansikkasiideriä (siis näitä ruokakaupan lähes alkoholittomia)
1 l sitruunanmakuista kivennäisvettä
1 limen mehu

Koristeeksi astiaan pestystä limestä leikattuja viipaleita ja pakastemansikoita.

***

Entäs sitten tämä bistronomistajalta saatu resepti? Työharjoittelujakso kokkikoulusta, ihana mies hakemassa joka ilta puoli kymmenen, kymmenen aikaan vaimoaan kotiin lämpimällä autolla, ettei tarvitsisi palella ja pelätä julkisia odottamassa. Ja pääsisimme nopeammin nukkumaankin, vierekkäin.

Sangria

1 plo punaviiniä
1 dl brandyä
0,5 dl Cointreauta
n. 8 dl tuoremehua
n. 4-5 korkillista giniä
0,5 l Spriteä
0,5 l vichyä
sitruuna- ja appelsiiniviipaleita kannuun

Toinen työvuoro päivätyön päälle oli kieltämättä raskas. Sain kuitenkin tehdä todella mieluisessa paikassa harjoittelujaksoni, ja nautin joka hetkestä. Voisipa tämän päivän mustimpia ja raskaimpia asioita muistella samoin jälkikäteen hyvillä mielin. Toipuisipa enoni sairaalassa juuri nyt.