Työkaveri kuuli siitä, että etsin seinäkelloa. Kerroin, että en kelpuuta mitä tahansa, sen pitää näyttää omalta. Hän totesi: "Keräilijäluonne!". Tuosta lausahduksesta olen saanut nyt oikein trauman, - mitä minä muka keräilen ? Eikös keräilijä ole sellainen, jonka vitriinikaapit täyttyvät turhista tavaroista, joita määrällisesti pitää olla paljon, kaikki keskenään erilaisia ja joihin saa mennä kaikki irtoraha?

Kun samalla viikolla toinen työkaveri kutsui minua Lovejoyksi höyryttyäni hänelle taas jotain vanhoista huonekaluista ja antiikkilinkeistä, aloin hyväksyä keräilijän luonteeni. En kuitenkaan pysty määrittelemään, mikä keräilyni kohde sen tarkemmin olisi kuin "sympaattisia tavaroita, joilla mielellään saa olla historiaa". Tavaraakaan ei kuitenkaan saa olla ahdistukseksi asti, kodissa selkeys on se ainoa tavoittelemani sisustustapa. Järkeilin tuon vanhan rakastamisen ja historian tiedostamisen olevan niitä syitä, miksi inhoan Mailegejä ja Madonna-patsaita.....ne näyttävät niin raivostuttavan o s t e t u i l t a !!! Identtisiä ovat verkkokaupat tulvillaan. Minä haluan jotain uniikkia, omannäköistä.

Keräilijän tunnistaminen itsessään oli vaikeaa siksi, että en hingu jatkoa Arabian Pomona-purkkien sarjalleni enkä keräile huonekaluja mistään tietystä tyylisuunnasta. En myöskään sanoisi, että keräilen saippua-alustoja, vaikka niitäkin on minulla ainakin kuusi. Keittokirjojakaan en keräile, vaikka usein tuntuu siltä, että ne ovat ainoita kirjoja, joita ehdin lukea. Ihastun esineisiin, joihin liittyen pystyn kuvittelemaan tarinoita, ellen ole niitä oikeasti kuullut. Heikkouksia minulla silti saattaa olla ;). Yksi on luonnonharjaksesta tehdyt harjat.

Kuvassa keskellä oleva pieni varrellinen harjamme tarttui mukaan loppukesästä Vaasasta. Rewell Centerissä oli toisessa kerroksessa jokin pieni sisustusliike, jossa noita myytiin. Harmitti, että en ostanut niitä enempää! Harjalla on hinkattu meillä lavuaareja ja hananvieruksia sekä pesty pottaa ja kukkaruukkuja. Se on todella näppärän kokoinen, ja siinä missä juuriharjalla hinkatessa harjan puuosa tökkää laitoihin ja reunoihin ennen kuin harjakset pääsevät edes määränpäähänsä, voi tällä pestä myös mutkat ja nurkat viimeistä likahippusta myöten. Toivoin siksikin, että olisin ostanut niitä useamman, että harja olisi ihana vieminen parin itsetehdyn saippuan kanssa. Mistään en ole kuitenkaan löytänyt vastaavia ja Vaasaan ei ole mitään asiaa. Nyt, vihdoin, kuukausien jälkeen, löysin Pation nettikaupasta niitä!

 

Tämä kuva on Pation sivustolta www.patio.fi ja siellä harjaa myydään kynsiharjana. Nyt tiedän, mistä niitä saa!

Yhtä palkitsevaa on etsiminen ollut reseptien saralla. Käänsin kaikki paikat nurinperin löytääkseni pääsiäiseksi erään tietyn lammasreseptin. Täydennän sen tänne lammasta laittaessamme. Ensin kuitenkin tänään tekeillä olevan pääsiäispashan resepti, - niin kuin äiti sen yleensä laittoi.

(Äiti teki aina kaksinkertaisen annoksen tästä, mutta meille riittää perusannos: isomman kanssa ollaan ihan oikeasti jo pulassa, mihin sen saa valumaan ja pashamuotin lisäksi täytyy ottaa siivilä käyttöön! Kahvinsuodatin ei riitä ollenkaan. Minä en koskaan myöskään pysty laittamaan täyttä määrää voita ;) !)

Pasha

1 prk rahkaa
2 dl voisulaa vähän jäähdytettynä
2 dl sokeria
2 keltuaista
1,5 dl kermaa vaahdotettuna
1 tl vaniljasokeria
0,5 sitruunan mehu

Massaan sekoitetaan mukaan hienonnettuja manteleita ja rusinoita. Annetaan valua yön yli muotissa ja sideharsossa painon alla.