Viimeiset viikot ovat olleet innoituksen keräämisen viikkoja. Olemme lomailleet veneillen. Kesäiseen Suomeen kuuluvat erilaiset ulkona vietetyt kahvihetket ja erilaiset kesäiset tapahtumat, sääskentapot, eukonkannot ja saappaanheitot. Käsityön tekeminen on parhaimmillaan systemaattista ja kurinalaista uuden opettelua yhdistettynä hulluun luovuuteen. Huovutusharjoitteluni saivat nyt ideansa jostain näistä torille järjestetyistä tapahtumista, joissa leppoisat lomanviettäjät kukin tahoillaan kokoontuvat Tangomarkkinoille ja Joutopäiville. Syntyi Nisusika.

Nisusika, kuten eteläpohjalaiset tuollaista leipomotuotetta kutsuvat,  on pikkurahan kukkaro. Näitä nyt sitten teen niin kauan, että opin huovuttamaan itseäni tyydyttävää jälkeä. Hulluutta tässä on se, että päätin tehdä näitä niin paljon, että tilasin seuraaviin jo nimikointimerkkeinä tuon tekstinkin, jotta niistä tulisi vielä huolitellumpia ja tuotteistetumpia ;). Ilahdutan näillä sitten riittävän hulluiksi arvioimiani ystäviäni. Ensimmäinen, Nisusian prototyyppi, lähtee Kuopijjoon. Kun mieheni arvioi valmista tekelettäni, että käyttäjän täytyisi olla huumorintajuinen, kerroin ajatelleeni sen lähettämistä Juusolle. Juuson pelkkä olemassaolo välillä riittää ideoihin kummallisista käsitöistä, jotka löytäsivät hänestä kyllä käyttäjän. Miehen mielestä ajatus oli hyvä, ja hän oletti Juuson lähtevän uutta Nisusikaansa välittömästi Kuopion torille käyttämään. Juuso, tällainen lähtee siis postiin ;), pikkurahan lisäksi siellä voi säilyttää plektroja. Kunhan et kutsu sitä munkkipossuksi, saattaa loukkaantua vielä. Soon Nisusika.