Viimeiset ompelukset ovat syntyneet sairastelun lomassa, stressatessa valmistumisaikataulua. Montako iltaa on vielä jäljellä juhlaan, täytyykö tänään jaksaa työpäivän jälkeen, ruoanlaitoista ja pyykeistä selviydyttyä.....entä montako tuntia on enää jäljellä....ehdinkö vielä kiinnittää napit huomenna vai onko pakko jaksaa tänä yönä ? Sitten oman juhlavaatteeni valmistuttua jo Alexin tarhan joulujuhlaan tarkoitettujen housujen osalta tein päätöksen, etten aloittanutkaan, vaan meillä on nyt ostohousut. Sairastelun lomassa on ollut ilo ja kunnia selvitä arjesta, joten mistään ompelusta ei nyt kyllä stressiä oteta....

Tässä aikaansaannokseni: Musta neulehame on lyhennetty vanhasta, halkiostaan revenneestä hameesta. Helmaosasta tuli Alexille hihat  huppariin. Harmaan trikootunikan ajattelin käyttää jälkikäteen ihan arkivaatteena. 

  

 

Juhlaan sen päälle tuli taftiliivi, jonka kaulus ja helma ovat voimakkaasti rypytetyt.

Minun kokoani (42) ei ollut kummassakaan kaavassa valmiina, joten olen opetellut erityisesti kaavojen muokkausta.

 

 

Alex on opetellut kovasti kirjoittamista ja laskemista. Vielä ei lasketa öitä jouluun, mutta sormilla laskeminen on mieluista. Isin tai äidin pitää kysellä tehtäviä, ja Alex ilmoittaa vastauksen.

Paljonko on 4 +3 ?

 

Parhaiten sujuvat laskut, joihin omat sormet riittävät.

 

Isiä ja äitiä jännittää, mihin se pieni poika laskuissaan päätyy....

 

....ja alle kymmeneen laskettaessa yleensä lopputulos on oikein ;) ! Voi toisen intoa ja oppimisen tahtia!

 

Sitten lasketaan isin sormista tehtäviä. Alex jaksaisi, paljon kauemman kuin me.