Alex oli tänään kipeä. Aamulla heti jo nostaessani poikaa sohvalle lastenohjelmia katsomaan tuntui hän tavallista lämpimämmälle. Kränäily toisena oireena, - siis kun äiti ei tiennyt, mihin suuntaan olisi pompannut Alexin itkiessä sitä, että oli pissahätä ja telkkari liian hiljaa eikä aamiainen ollut heti edessä ja maitoakin olisi pitänyt saada-, sai kaivamaan kuumemittarin esille. Ja kuumettahan pojalla sitten oli.

Vietimme rauhallisen päivän. Soitimme aamulla sitten jo töihin lähteneelle isillekin, että Alex ja minä jäisimme kotiin. Alexin sanomana lauseet olivat surullisuudessaan hauskat. Leuka väpättäen hän eläytyi tilanteeseen:
" Isi, minä olen kipeä. Minulla on kuumetta, täällä pyllyssä."  No, sieltähän se oltiin mitattu.

Aamiainen ei maistunut, juotavaa kuitenkin onneksi meni paljon. Päiväunet jäivät 10-15 minuuttiin, ja niiden jälkeen Alex oli aivan uupunut. Makasi sohvalla silmät lurpallaan.  Kuume oli noussut ja hän alkoi valittaa myäs päänsärkyä. Kun mies neljän aikaan tuli kotiin, lähdin itse Alexille lääkettä annettuani viemään kirjekuorta postiin. Palatessani täällä oli tukkansa läpimäräksi hikoillut poika, joka höpötti taukoamatta innoissaan kaikenlaista lastenohjelmien tapahtumia kuvaillen. Aivan eri poika! Olisi pitänyt antaa se lääke jo paljon aikaisemmin.

Alexille on jääkaapissa melonia, vispipuuroa ja viinirypäleitä. Söisi nyt edes jotain. Huomenna jäämme vielä kotiin.