Ystävän aloitettua työt tänään toisella mantereella olen pohtinut paljon tärkeitä ihmisiäni, omia muurejani ja sitä minulle-niin-tyypillistä luottamuksen hidasta syntymistä, erilaisia ihmisiä yhdistäviä tekijöitä.... niinkuin nyt vaikka sitä, miten hulluilla asioilla minuun ovat ihmiset tehneet vaikutuksen. Kukkakauppias vaikkapa aikanaan lähetti kukkia, mistä pasmani menivät aivan sekaisin: ihan vieras ihminen !!!! Tämä toisaalla työskentelevä jätti tulematta tärkeään palaveriin ;). Molemmat olivat siinä hetkessä varmaan aidoimmillaan, omia itsejään, eivät konstailleet. Sellaista tekokivaa small talkia ja mielistelyä en voi sietää. Ollaan tai ei olla, kaikissa ihmissuhteissa. Minäkö mustavalkoinen?

Erityisen lämpimästi olen kiintynyt ihmisiin, joiden kanssa on taisteltu vaikeuksista voittoon, olivatpa vaikeudet sitten liittyneet vakavuudeltaan  vanhan laskettelureissulle lainatun pakettiauton ovien lukkojen kiinnijäätymiseen tai isompiin asioihin, kuten pitkien ihmissuhteiden päättymisiin. On vaan olemassa ystäviä, joista tietää, että  se jokin side silti kestää, vaikka elämä toisaalla heitä ja meitä koettelee. Samoin minä en koskaan voi lakata välittämästä ihmisistä, jotka ovat tukeneet minua silloin kun olen heidän tukeaan tarvinnut.

Tänä päivänä on onneksi kaikki yhteydenpito helppoa ja välimatkat lyhyitä. 12-vuotiaana halusin kovin oppia ruotsia, ja se Ruotsi oli ihan ulkomailla asti. Kaukana. Kirjeen tulo kirjeystävältä oli tärkeä hetki. Varje gång som en liten resa eller möjlighet att lära sig någonting, vara ett litet steg närmare någonting som hade varit för stort och främmande. Men jag var så hemskt nyfiken och ville veta om där ute i världen fanns någonting för mig!  Nyt sitä vaan menee nettiin ja surffaa tai laittaa tekstiviestin tai kurkkaa toisen blogia ja tuo tuttu turvallisuuden ja kotoisuuden tunne on saavutettavissa ihan silmänräpäyksessä. Onneksi maailma on nykyään niin pieni.

Kun kurjuuksista ei kannata kirjoittaakaan, ovat päivän muita ilonaiheita olleet hikipäissä töiden jälkeen Alexille juostu uusi välikausipuku ja siltä reissulta palatessa löydetty näyteikkuna, jonne medän leikki-leivonnaisemme olivat tänään päätyneet. Voi mahdoton, miten kauniin ikkunasomistuksen Mikaela olikaan taas saanut aikaan! Täytynee muistaa ottaa työmatkalle joku päivä kamera mukaan.

1239829180_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänään ehdin kellariinkin ;), kuten kuvasta näkyy. Kasvien nimiä harjoiteltiin pienen ihmisen kanssa, kun ruukut saivat näistä kuvatuista yrteistä ensimmäiset asukkaat. Nimen vaihtaminen liitutaulu-maalipinnasta onnistuu toki tarvittaessa helposti. Maalausidea esiteltiin  vanhassa ET-lehden numerossa, ja ainakin  ystävilleni voin myös kertoa jääneeni täysin tuohon lehteen koukkuun:  Heti Glorian Ruoka&Viini-lehden jälkeen seuraavaksi paras lehti ;) ! Taloyhtiön lehtikaruselliin kiertoon seuraaville lukijoille joku niitä aina jättää. Kun tässäkin numerossa käsiteltiin käsityöideoiden lisäksi eläkesäästämistä, jaettiin reseptejä, pohdittiin perinnönjakoa ja testamenttia, haastateltiin puutyöharrastuksen aloittaneita naisia ja mitä vielä... sehän on aivan tällaisen kotikeskeisen kaikkeen varautujan unelmalehti !

Alexin kanssa ostosreissulla hankin myös keittiön verhoihin materiaalia. Syntyköön vaikka kymmenen senttiä saumaa illassa, mutta nyt ne teen pikku hiljaa, -  kun vihdoin tiedän, mitä haluan. Huomasin myös, että sen nykyisen verhokapan ongelma ei olekaan halvin mahdollinen kangas vaan mielikuvitukseton toteutus, tämä uusi kangas kun oli aivan yhtä halpaa.