Hatuttaako-blogi syntyi aikanaan minun hattutehtailuni tuotoksena. Hattuja oli hyvä tehdä harmien kasautuessa, käsillä tekemisen myötä syntyi mahdollisuus keskittyä huolien murehtimisen sijaan johonkin muuhun. Ensimmäiset hatut syntyivät lapseni sairastaessa.


Mummini lapsi on nyt se, joka sairastaa. Enon kunto ei ole hyvä. Mummia piristääkseni tein hänelle hatun, jonka ideat syntyivät Inkan blogia lukiessani hänen kirjoittaessaan ruskeasta lohtuvärinä. Mummi on aina pitänyt ruskeasta. Halusin tehdä malliltaan ajattoman hatun, - sellaisen, jota voisi pitää yhtä hyvin Inka kuin mummini. Hatussa on pieni lippa ja kuudesta sektorista muodostuva baskerimainen kupuosa.

Tällainen siitä syntyi:

 

 

Tekijänkin piti kokeilla ! Nuo tuollaiset ketunruskeat villat, joista kukkasen sivulle huovutin,  ovat oikeastaan aika kauniin värisiä. Minustakin, jolle ruskea on ollut ankean mitäänsanomaton. Hattu on ensimmäinen tällä nimenomaisella tukilla tekemäni hattu koskaan, ja koska tukki on ikiomani, voin tehdä tämänkaltaisia vielä myöhemmin vaikkapa itselleni.

Niin varmaan.... Nolostunut! Itselleni en koskaan oikein saa aikaan mitään.