Mikään ei jää koskaan viime tinkaan, ei....  ; ). Aatonaattona kello oli yli kymmenen illalla, mutta ompelukone surisi pimeässä.

Tuona iltana vasta ehdin aloittaa ompelun, eikä aikaa todella ollut hukattavaksi, sillä Joulupukin apulaisena olin luvannut tehdä käyttövaatteen miehen veljen tyttärelle Hello Kitty-hahmon somistamana. Niin se vaan valmistui ajoissa, ja kerkisin aaton puolella napata kuvan. Aivan en ollut tyytyväinen applikointiin, josta tukikankaasta huolimatta tuli alareunastaan vähän aaltoileva, mutta muuten paita oli söötti. Mielelläni kuulen, miten olisin onnistunut paremmin!

 

Miehelle en saanut salassa tehtyä sukkia tarpeeseen Joulupukin pakettiin, vaikka oli pari viikkoa aikaisemmin antanut selkeän vinkin, että sukat olivat kaikki puhki kantapäistä. Mitäs oli aina kotona...yritin neuloa peiton allakin, mutta en kerta kaikkiaan löytänyt hetkeä, jolloin olisin voinut neuloa häneltä piilossa. Sukat valmistuivat sitten julkineuloen välipäivinä ja minä sain hyvän mielen siitä, että vielä osasin, edellisistä sukista taitaa olla kaksikymmentä vuotta. Ohjeena oli Novitan sivujen Hyvät perusvillasukat miehelle Seitsemästä veljeksestä.

Neulominen pitkästä aikaa tuntui hyvältä, ja seuraava sopivankokoinen neuletyö oli siskolle syntymäpäivälahjaksi syntynyt kaulaliina.

Idea sai alkunsa siitä, että sisko hankki Stockmannilta uuden punaisen neulepintaisen karvareuhkan, jota kiersivät turkisreunat. Hattu oli ihana! Halusin tehdä sille kaveriksi samanvärisen kaulahuivin, ja saman punaisen värin lisäksi halusin efektilangasta turkisreunusta muistuttavat koristeet myös kaulahuiviin. Laitan huivin huomenna postiin, vaikka syntymäpäivään on vielä vajaa kuukausi, että näilläkin pakkasilla huivi ehtisi jo mahdollisimman monena päivänä käyttöön.  Kun en tiedä, miten sisko haluaa huivia käyttää, laitan vielä pari vinkkiä, miten minä ajattelin sen ainakin sopivan:

Niskan takaa roikkuvana se näyttää lähes neuleliiville. Sopii siis asusteeksi.

Lämpimin se on kerran kaulan ympäri kerran kierrettynä.

Neuleen päistä pitää jättää päällimäiseksi oikein päin olevat sydämet. En tehnyt päitä peilikuviksi toisilleen, kun en oikein tiennyt, minne keskikohta asettuisi.

Kun karvareuhka on liian lämmin, saa huivista kevyen suojan myös hupun tapaan.

Sisko saa myös huopaheijastinkukan. Punaisen, tottakai <3.

Joulu oli ihana ja loma liian lyhyt, niin kai aina. Talvipäivistä on nautittu paljon ulkoillen.  Upeaa alkavaa vuotta kaikille blogini lukijoille!