Pieni poika kasvaa. Viisivuotias kaipaa jo omaa rauhaa ja viipyy huoneessaan ajoittain ovi kiinni. Silloin sinne ei saa mennä, silloin hän haluaa selailla lehtiään rauhassa. Mustat sormenjäljet ovenkarmeissa eivät ole niin paha juttu, etteikö poika saisi oppia siihen, että halutessaan hänen huoneensa on hänen oma valtakuntansa, jonne muut tulevat vain silloin, kun ovi jätetty auki.

Olen etsinyt Alexille omaa pöytää jo jonkin aikaa. Selailen Huuto.nettiä ja antiikkisivustoja, sitten pidän viikon tauon ja koluan kaikki lempisaittini uudelleen, Huuto.netin uusilla hakusanoilla. Tänään Fidan kirpputorilla Se Oikea tuli sitten vastaan. Hassua kyllä, oikeaksi se varmistui myös asioinnin helppoudella:  Pöytä oli tullut liikkeeseen eilen. Myyjä antoi alennusta pyytämättä, ja kahden tunnin kuluttua maksutapahtumasta pöytä oli jo meillä kotona, sillä se myös mahtui vielä tämän iltapäivän kuljetukseen mukaan. Samalla kuljetuksella kirpputorille lähti Alexin huoneessa ollut varavuode, jolla minä olen joskus nukkunut Alexin sairastaessa ja joskus siinä on yöpynyt vieraita. Sängystä olemme jo päättäneet luopua, - mietitytti vain, kuka sen täältä haluaisi avustaa pois.

Pöytä sopi todella hyvin ikkunalaudan korkeuteen. Seurakseen se sai yhden pikkutuoleistamme, jotka on v. 1918 syntyneen  isänisäni eli paappani kotitaloon tehnyt "Vakkilan Terhon isä Napuesta", kuten paappa on tuolien tarinaa kertonut.  Alunperin nuo biedermeier-vaikutteiset talonpoikaistuolit ovat olleet viininpunaiset, mutta niin kauan kuin minä muistan ne meillä maalla nähneeni, ne ovat olleet tuollaiset helmenharmaat.

Pöydässä on kaksi toimivaa laatikkoa ja oikealla sivulla kaappi, joihin kaikkiin toimii sama avain. 

Sisustaminen oli hauskaa. Yhdessä siivosimme ja järjestelimme. Niin moni tavara löysi nyt uuden paikan. Kynät päätyivät kauan sitten ihana Livingistä edellisten omistajien aikana ostettuun emalikannuun. Alex on saanut kannun Heli-kummiltaan lahjaksi keittiöönsä ja yritin sitten myöhemmin hankkia myös saman sarjan saksalaisia pastellisävyisiä kattiloita, mutta niitä ei liikkeeseen enää koskaan tullut.

 

Paikka löytyi myös Porvoosta vuosia sitten ostetulle kynäpenaalille. Ostan aina reissuiltamme matkamuistoksi vain hyödyllisiä tavaroita, ja tämä Alexin penaali on ollut yksi rakkaimmista muistoista.


Seuraava kuvasarja on 180 asteen kierros Alexin uudistuneessa huoneessa:

Vasemmalta aloitettaessa löytyvät Anna-serkkuni vanha sänky, runoseinä, leikkikeittiö ja isäni tekemä kärpässienijakkara minun lapsuudestani.

Alexille kirjoittamani runon lisäksi seinää koristaa antiikkiliikkeestä löytynyt Pegasos.

Leikkikeittiö on edelleen käytössä, ja juuri eilen saimme syödä illalliseksi jotain siellä valmistunutta soppaa.

Hammaskeijua varten Alexin maitohampaille tehty aarrepussukka roikkuu keittiön laatikoista, samoin parivuotiaalle pojalle tekemäni reppu.

 

Näkymä ovelta pöydän suuntaan on tällainen: 

 

Zoomataanpa nurkkaan: 


 

Nyt, kun huoneessa oli sängyn poistumisen jäljiltä leikkitilaa aivan uudella tavalla, saivat keppihevosemmekin uuden säilytyspaikan. Maitotonkka on tärkeä ja rakas, sillä se on meiltä kotoa maalta. Mikäli muistan oikein, lehmät oltiin pantu pois v. 1980 keväällä, kun saman vuoden syksyllä isän kanssa hänen vanhempiensa kotitilalle muutimme. Siihen asti tonkka oli palvellut päivittäisessä käytössä. Sen kylkeen on stanssattu maitotilan numerokin, 113.

Leikit ovat jo täydessä vauhdissa!

Helmitaulu on uusi, tänään Alexille ostettu. Nyt sille vasta oli paikka, vaikka olen luvannut sellaisen jo jokin aikaa sitten.  Tämä oli Kid's Woodin ja maksoi 14,90 BR-leluissa.

Lukkoja Alex jaksoi aukoa pitkään. Hänellä oli nyt ihan omia paikkoja salaisuuksilleen!

 

Paikkansa löysi myös viime kesänä Pohjanmaalta ullakon siivouksessa löytynyt minun lapsuudenmuistoihini kuuluva vanha, kertaalleen liimattu säästöpossuni. Sen sai nyt omakseen Alex.

 

Alex oli niin onnellinen uudesta hienosta huoneestaan, että kiinnitimme myös oveen pitkään laatikossa majailleet puukirjaimet.  Ne ostin vauvalleni Kampin keskuksessa silloin olleesta Pikku-Kengurusta.


Ihan kohta poika käy onnellisena uudesta pöydästään huoneeseensa nukkumaan. Kauniita unia!