Bolognesepäivä siirtyi vähän ja ihanat tuoksut tulvivat ovelle vastaan tänään kotiutuessani. Ruoan kanssa nautittiin Ripasso-lasilliset, sillä kastiketta varten oli mies jo pullon avannut. Ripassoista ainoastaan sitä edullisinta raaskii lorauttaa kastikkeeseen ja kympin viinin voi avata joskus arkenakin.

Eilen en saanut unta, valvoin kahteen. Ehkä siksi tänään väsyneenä välttelin muita kotitöitä ja vain vähän huolittelin leikkaamieni raidallisten verhokankaiden reunoja. Ompelusuunnitelmani ei ole vaikea, mutta mukaan mahtuu hiukan käsin korjattavaakin, nämä nimittäin aion saada osaksi toteutusta:

1239916902_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ruusupitsin on mummini virkannut lakanan reunaan. Saimme niitä kaksi kihla- tai häälahjaksi mummin aarrearkusta.  Toinen lakana on mennyt jo puhki, ja tunnearvoltaan tärkeä muisto saa nyt uuden elämän keittiössä, vaikka  haurain kohta vaatiikin vahvistelua kestääkseen verhoklipsejä. Toinen pitsilakana on kirppislöytö. Eilen levittelin aarteitani keittiön lattialle ja huokailin onnesta ihastuksissani sitä, että ideani pystyn toteuttamaan: kotoa löytyy kaikenlaista. Näitä ei olisi saanut kaupasta.

Kesälomakeskustelu on käynnistynyt töissä tarhan tarvitessa taas läsnä- ja poissaolotietoja. Kesälomalle minulla on kaksi tärkeää suunnitelmaa: päästä Högsåraan Farmors Cafén siniseksi maalattuun pöytään  istumaan perheeni kera mahdollisimman moneksi päiväksi

main_taustakuva2.jpg

Kuva Farmors Cafén nettisivuilta www.farmorscafe.fi

ja tutustua hopeasaveen. Olen aina halunnut tehdä jalometallikoruja, mutta vuosia luulin, että ainoa mahdollisuus olisi kulta- tai hopeaseppäkoulutus. Sitten aloin lukea hopeakorukursseista ja nyt viimeisenä hopeasavesta. Tästä tahdon tietää lisää! Metallintyöstäjä-asiantuntijamme Kati Kirahvilasta, -tunnetko jo materiaalin ? Tyypilliseen tapaani ajattelin vain alkaa tehdä, en minä mihinkään kursseille pääse vielä pienen pojan takia irrottautumaan.

Pikkusiskoni, joka on Alexin kummikin, on tulossa toukokuun puolivälissä tänne ja lupautui Alexille seuraksi, jos miehen kanssa vaikka ilman pikkumiestä haluaisimme keksiä yhdeksi illaksi jotain menoa tai kivaa ohjelmaa.  Mainiota, kerrassan mainiota ; ) !  Sellaista luontevaa tukiverkostoa meillä ei vielä ole miehen vanhempienkin ollessa työikäisiä, minne Alexin ilman erityisen painavaa syytä koskaan kehtaisimme laittaa hoitoon. Iltoja, jolloin mummia on Alexille seuraksi pyydetty, on ollut ehkä neljä-viisi koskaan.  Nyt vaan peukut pystyyn, ettei koulusta järjestetä kamalasti sille viikolle ohjelmaa vaan pääsee oikeasti lähtemäänkin.