Tänään uutinen Nanny Stillin viime viikkoisesta kuolemasta tuntui surulliselle. Nannyn tuotanto liittyy oleellisesti lapsuudenmuistoihin. Riihimäellä asuneen mummini kirjahyllynpäällys oli täynnä kirjavia Riihimäen lasin taidelasiesineitä. Lasimuseon tehtaanmyymälässä käytiin ihailemassa mitä upeimpia teoksia ja radanvarret olivat täynnä lapsien "timantteja", isoja spektrejä heijastavia lasilohkareita, jotka olivat menossa sulatukseen lasitehtaalle ennen putoamistaan kuormista.

Minulle Nanny Still on ennenkaikkea Harlekiini ja Sulttaani. Kauniit karahvit ja sirot, korkeat lasiset jalat eivät sovi meidän "kaikki vanha keräilytavarakin on tarkoitettu käyttöesineiksi"-sisustustyyliimme eivätkä hintansakaan vuoksi keräilyyn meillä ollenkaan, mutta ihailen silti usein Nanny Stillin tuotantoa esimerkiksi täällä.

Parvekkeella kuvatut kukat siksi Nannyn muistolle. Kaikista suomalaisista lasitaiteilijoista olen aina pitänyt eniten hänen töistään.

Blommorna på balkongen till minnet av Nanny Still (1926-2009) vars livsverk och produktion är något som jag uppskattar mycket.