...jää blogikin vähemmälle huomiolle. En ole päässyt edes siirtämään kameralta kuvia koneelle ennen kuin nyt, mutta naluan täälläkin kertoa saaneeni aivan ihanat merkkipäiväjuhlat!

Koska isäni kuvasi ihmisiä, jotka välttämättä eivät halua naamansa tänne blogiini, ja minä muistin kuvata vain  kukkia ja aivan ihanasti pakatun erän valkosipulinkynsiä ystäviltä ( jotka halusivat osallistua päivääni vaikka eivät itse päässeet edes tulemaan!)...

...jäävät tunnelmakuvat nyt kukkien ja alkuillan kattauksen varaan.

Juhlatilana oli taloyhtiömme kerhohuone, ja tässä on katettuna ensimmäisten vieraiden tuomisia ennen kuin kukaan istui pöytään.
Katsokaa tätä kukkaloistoa!

Juhlat  todella latasivat akkuja. Tällaista ihanaa päivää, jota minulle tärkeät ihmiset halusivat lähteä järjestämään, saan muistella yhtenä ihanimpana aikuisiän juhlapäivänä.  Juhlien järjestelyt onnistuivat hyvin, ja vaikka ihan kaikkia reseptejä ei toteutettukaan, en minä usko ihmisten nälkään jääneen :).

Viimeisiin viikkoihin on mahtunut paljon kaikkea, -sekä kiirettä töissä, surua työkaverin äkillisestä kuolemasta, sekä onnistumisia,  huolia että huolellista suunnittelua vastaantulevien asioiden osalta monella rintamalla, ja vain tärkeimpiin asioihin panostamista valtavassa tapahtumien virrassa. Tehokastahan se on....mutta kuluttavaa. Viini, ruoka ja hyvä elämä-messuilla kävinkin sitten vain nautiskelemassa, muistiinpanot ja kuvat jätin tällä kertaa tarkoituksella huomiotta. Tilanteet ovat muuttuneet nopealla tahdilla, ja huolista suurimpana, mutta myös isoimpana onnenaiheena haluan kertoa sisareni saaneen pienen pojan hätäsektiolla 2 kk ennen aikojaan. Vauvalla on hyvät mahdollisuudet selvitä dramaattisesta alusta huolimatta, siitä todella saamme Taivaan Isää kiittää! Toivoisin saavani kovasti edes yhden kuvan pienestä ihmisestä  toisessa kaupungissa vauvojen teholla. Minulla on maailmassa uusi ihminen, jota saan rakastaa <3!