Alex kiljuu jippiitä ja pomppii ilosta. Minä en ymmärrä, miten työpäivän jälkeen saadaan joulumoodi päälle ja ollaankin yhtäkkiä vapaalla. Sinapin sain tehtyä, samoin viimeiset ruokaostokset, vaikka aamulla raskas pää kertoi uhkaavasta taudista ja kurkku tuntui raastinraudalta.  Lantutkin on keitettynä, - laatikon paisto jää huomiseen. Rosollin tarpeet ostin ruokkiksella.

Viimeinen lahja saatiin kuin saatiinkin ratkaistua. Se prinsessa- tai Winx-toive, joka ei saisi olla lelua. Haastavaa. Kirjoitetaankohan Winxejä edes noin ? Minä olen täysin itselleni vieraalla maaperällä.

Alkoon jäi vain yksi glögipullo minun ostettuani toiseksiviimeisen, ja oli mukavaa käydä toivottamassa tutulle myyjälle hyvät joulut.

Aamulla keitämme riisipuuron, sitten virittelen seimiasetelman piirongin päälle ja tuon tulppaanit sisään. Rosollin aineksia voi pilkkoa joulurauhan julistusta katsellessa. Sitten menemme saunaan. Saunan jälkeen voin paketoida tai merkitä pari lahjaa, joista toinen on miehelle ja toinen Alexille. Sitten onkin aika alkaa kattaa joulupöytää. Silitetyt servietit ja kynttiläkruuunun kynttilöiden vaihto saavat aina juhlamielelle.

Ruoan jälkeen käymme mummilla ja ukilla katsomassa pukkia. Illalla syömme suklaata ja nautimme rauhasta. Näin tämä ainakin kuvitelmissani menee, mutta kahtena jouluna kolmesta on Alex on ollut kipeä. Kaksi joulua näistä sairastetuista oksensimme mekin.

Kuusi päivää riitti sittenkin. Nyt tietokoneen ruutu sammuu ja rauhoitumme joulun viettoon. Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa!