No joo.

Miehelle pääsin sanomasta ääneen, että kahden lahjekappaleen pitkät kalsarit ovat ulkohaalariurakan jälkeen ihan pala kakkua, mutta mitä helpommalle työ tuntuu, sen todennäköisemmin joku menee pieleen.... ja näin kävi.

Olen ostanut ihanaa, ihanaa Alexin lempikangasta, jossa on kaivinkoneiden ja muiden maansiirtokoneiden kuvia jo jokunen kuukausi sitten Myllymuksuilta. En koskaan ehtinyt tehdä siitä mitään, ja nyt levittelin kankaan  leikeltäväksi keksittyäni pitkät kalsarit . Sukkahousut toistensa jälkeen kuluvat varpaista puhki, vaikka pienen pojan kynsiä leikellään ja kengät ovat sopivat. Ostamme yleensä suht kalliita Falken sukkahousuja, sillä ne eivät nyppyynny samoin kuin rib-neulokset, joista tulee mielestäni nopeasti käytetyn ja kuluneen näköisiä. Nyt sukkiksista oli tarkoitus pääsääntöisesti siirtyä kalsareihin, jos saisin sellaisia itse aikaiseksi, sillä sukkiksia menee kolmet-neljät talvessa roskikseen ja se on kamalaa rahanhaaskuuta. Ensin säästelin, sitten heitin pois. En minä niistä mitään osannut tehdä.

Tällä kertaa en ajatellut edes käyttöönottopestä kangasta, sillä kun lahkeissa oli muutama sentti ylimääräistä, ajattelin ensi pesuun kutistumisvaraakin vielä jäävän. Mutta kankaasta tarkkaan kahdet kalsarit leikattuani huomasin kankaassa nuppineulanpään kokoisen reiän, sellasen parin-kolmen millin mittaisen halkaisijaltaan. Minä en ole ymmärtämättömyyttäni osannut uutta kangasta edes sillä silmällä katsoa tai tarkistaa tilauksen tullessa, sillä en ole edes tajunnut, että uudessa kankaassa mitään vikoja voisi olla. Surku olo. Laitoin Johannalle postia, nyt odotellaan...en tiedä yhtään, onko asialle mitään enää tehtävissä. Reiän ympärillä eivät ole langat kiristyneet, kangas ei myöskään ole koholla siten, että voisi sen päätellä jonnekin tarttuneen ja siihen syntyneen vetoa. Kangas on aivan yhtä siisti ja sileä reiän ympäriltä kuin kaikkialta muualtakin.  Minä en siihen kohtaan kangasta ollut laittanut nuppineuloja, eikä millään neulalla niin kookasta reikää aikaan edes saisi. Koneeseen tai saumuriin en kerinnyt lahjepaloja vielä edes nostaa, kun reiän jo ompelukoneen ja ompelupisteen työvalon hyvässä valaistuksessa huomasin. Äh.  Nyt leikatut kalsarinpalat odottavat tuolinkarmilla ja tartuin mustaan trikooseen tehdäkseni lisää.

Tässä kuitenkin ne ensimmäiset valmistuneet:

 

Alex varmisteli jo eilen, saahan laittaa kalsarit hoitoon päälle. Niin mieluisat niistä tuli, ja kuten viimeisestä kuvasta huomaa, oli niissä myös hyvä temppuilla.

Mustia samanlaisia tein kahdet, mutta illan pimettyä olisi pitänyt ymmärtää jättää yksiin. Leikkasin kankaan hämärässä sen koosta hämääntyneenä väärään langansuuntaan. Sitten ompelin nurjan puolen päällepäin toisessa lahkeessa, ja ihmettelin, miten haarasauma ei osu kohdalleen kappaleissa millään. No ei kai, kun etupuolelle tuli yksi pylly ja yksi alavatsa. Toisaalta, tätä kai voisi kutsua kierrätykseksi! Kierrätetään lahjekappaleita, jolloin tekeleitä voi käyttää miten päin tahansa. Aina yhtä väärinpäin.

Hämärällä en ompele tai leikkaa mustaa kangasta enää koskaan, sillä minulla on tunnetusti huono hämäränäkö. Käytettyä nämäkin kalsarit silti tulevat, -  ja jos joku valoisa hetki napsin kuvia, niistäkään tuskin epäonnista tekijää kamalasti pääsee moittimaan. Minä tiedän, mutta pienille litteille pyllyille piirretyissä kaavoissa tuo ei ollut kauhea vahinko. Tällä kertaa sain siis vain yhdet onnistuneet ompelukset kummastakin väristä : (. Pala kakkua, - jollekin muulle!  Minä palauduin taas maan pinnalle ja totesin kuuluvani sinnikäiden aloittelijoiden joukkioon edelleen.

Kurkatkaa vielä, lisäsin kuvan saippuasta edelliseen postaukseen jälkikäteen.