Rakastuin antiikkiseen naulakkoon niin paljon, että hankin sen omaksemme huutokaupasta. Kaksi vuotta naulakko sai odottaa olohuoneemme nurkassa parempaa aikaa, ja nyt viimein tämän kesäloman aikana olen ehtinyt laittaa sen Alexia varten kuntoon. Ajatuksena oli, että pieni mies saisi itselleen sopivalle korkeudelle eteisen seinään naulakon, ja vaunut saisivat eteisestä väistyä. Jag är redan en stor pojke och behöver ingen vagn, sanoo Alex. Viikonloppuisin niissä silti nukutaan välillä päiväunia, mutta sijoitan ne nyt parvekkeelle, kun eivät enää ole päivittäisessä käytössä.

Naulakko oli mielestäni todella kaunis muodoiltaan. Se on muuttanut meille Alexin naulakoksi Lohjalta, ja sen entinen omistaja tiesi naulakon olleen kotoisin Roution kaupunginosasta vuonna 1901 rakennetusta,  nyt jo puretusta omakotitalosta. Tuo vuosiluku oli ollut talon portaassa, ja omistaja oli itse syntynyt ja kasvanut Lohjalla. Naulakko oli ollut talon keittiössä ja siinä samaisessa talossa niin kauan kuin hän muisti. Hän oli muuttanut kerrostaloon, ja naulakko oli ollut kolme vuotta hänellä ilman uutta paikkaa. Meidän olohuoneen nurkassamme se oli käyttämättömänä kaksi vuotta, - mutta muuten kai voisi sanoa, että ensimmäisen sata vuotta se on palvellut ihan hyvin ; ).

Kolmen maalikerroksen alta paljastui hyväkuntoinen puupinta. Päällimmäinen oli maitokahvinruskeaa, ja paikoittain hilseillyt irti. Sen alla oli vanhaa vaaleanvihreää ja puuta lähin kerros tummempaa vihreää. Kaikista värikerroksista säästyi pienet läntit taustapuolella, joka oli maalaamaton, mutta jonne oli jäänyt pisara sinne tänne naulakon maalausvaiheissa.


1769573.jpg

Koukkujen irroitus oli työn ja tuskan takana, mutta kyllä ne sitten kauniit koukut olivatkin.

1769575.jpg

Jos vanhan maalin poisto oli se ehkä kaikkein työläimmältä tuntunut vaihe, käytin kyllä yhden työpäivän verran aikaa myös korivalintoihin. Kiersin varmaan kaikki Helsingin liikkeet, joista voisi löytää rottinki- tai pajukoreja, ja yritin löytää mitoiltaan optimaalisia. Kierrokseni päättyi Helsky Taito Shopiin, josta olin ostanut yhden korin jo aiemmin vessan lattialle levittyvien mainospostien kurinpitoon. Tiesin siis, että ainakin ne sitten olisivat hyvät, ellei vielä parempia tulisi vastaan. Kahvatkin viehättivät, ja päätin vielä Alexin lajittelutyötä helpottaakseni huovuttaa pienet tunnukset kullekin korille. Kolmivuotiaan logiikalla hän ymmärsi heti, mihin koriin mitäkin tavaraa tuli laittaa. Ei sittenkään ihan tyhmä äiti ;).


1769579.jpg

Naulakosta tuli hennon taivaansininen. Väri sopii vanhan naulakon arvolle ja kotiimme todella hyvin. Kiinnitystä täytyy malttaa odottaa muutama päivä, sillä sopivia koukkuja täytyy ehtiä etsimään rautakauppaan ennen käyttöönottoa. Nyt jo kuitenkin kiemurtelevat perhoset vatsanpohjassa ja olo on sellainen, että tästä on oikeasti tulossa kiva yksityiskohta eteiseen sen käytännöllisyyden lisäksi. En millään malttaisi odottaa!