keskiviikko, 10. syyskuu 2008
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta höyrähtely on terapeuttista silti
Syksyn harmaus kaipasikin jotain tällaista, totaalista hullaantumista, josta saa energiaa välillisesti pitkäksi aikaa. Joka kerran hypistellessäni omia saippuanpalojani muistan sen valtavan voiman, jolla kiinnostukseni ja huomioni lähtivät uusille urille. Tänä vuonna joululahjoista suurin osa tuli tehtyä ajoissa.
Nyt on tahtia rauhoitettava. Joululahjasaippuat ovat valmiina, enää ei ole kiire. Odotan myös pääseväni takaisin hattukurssille, jolle eksyin keväällä. Kurssi jatkuu lokakuussa. Mummin päähine on ensimmäinen, johon tartun. Ihanat hattutukkini odottavat hyllyllään pääsyä käyttöön. Jaksaisinkohan kuvata nekin blogiini joku päivä ?
Astianpesukone ei toimi vieläkään, vaikka on pari päivää niitä mikropiirejä kuivateltukin. Olen tiskannut tänään kai kolme kertaa ja laittanut jo huomisen ruoankin. En kerta kaikkiaan osaa vain olla.
Kommentit