Arki alkaa huomenna. Ihana etukäteen aikatauluttamaton  ja palauttava kesälomajakso on takanapäin. Teemana olivat yhdessäolo ja todellakin aikataulujen ohjelmoimattomuus. Halusimme tehdä asioita, jotka aamulla herätessä tuntuisivat hyviltä.

Eräs perinne kuuluu kesään. Vanhassa Porvoossa on kiva käydä, jos siihen on mahdollisuus. Siellä vanhoja kauniita puurakennuksia katsellessa voi kuvitella ajan pysähtyneen. Värikkäistä rakennuksista ei osaa valita sitä kauneinta!

Pienen Suklaatehtaan myymälästä ostimme mukaan rasiallisen herkkuja.

Alex on silminnähden tyytyväinen kalapöytään ravintola Timbaalissa ;).

Aivan ihana kohde, jota emme koskaan onnistu sivuuttamaan, on lelukauppa Riimikko.

Otin sieltä itselleni inspiraatiokuvia, sillä puutyökurssille hankituista laudanpätkistä ja liimapuulevyn kappaleista voisi vielä saada jotain pientä ja kaunista aikaan.

Pitkän päivän pikkuliikkeitä kierrettyämme taisi lounaan lisäksi kotiin kulkeutua ainoastaan tyhjiä vichypulloja ja Riimikosta yksi nyt jo lopettaneen tehtaan viimeinen myynnissä ollut emalilautanen Alexin keittiöön kaltaistensa seuraan. Autolle palatessa löytyi vielä varsin varteenotettava ehdokas kaikkein kauneimman talon kisassa, sillä talon koristeellinen kuistin ovi kransseineen ja kaiteineen oli jotain kertakaikkisen upeaa.

Pieni mies väsähti, eikä ihme, sillä päivä oli ollut pitkä ja kuuma.

Minä tallensin auringonsäteet, kukkaloiston ja ihanat, onnelliset hetket talven varalle muistini sopukoihin. Ilman tällaisia päiviä olisi paljon vaikeampi jaksaa pimeä talvi.