Hatut saivat olla monta kuukautta rauhassa. Toki käytän itsekin mielelläni hattuja, mutta tekemismielessä en suunnitellutkaan uusia pitkään aikaan, -  kai kaikesta saa välillä tarpeekseen. Sitten yllättäin tulee tarve tarttua hattua korvista taas ja alkaa laajentaa osaamistaan. Jonain päivänä haluaisin osata tehdä märkähuovutettuja hattuja, eikä ompeleminenkaan kai niin kamalaa ole kuin aina kuvittelen...

Työkaveri sai sitten sen ensimmäisen märkähuovutetun harjoitelman. Hassua asiassa oli se, että olin puolihorroksessa nähnyt sellaista valveunta siitä, että tein hänelle nallenkorvahatun ja sitten hän oikeasti tuli sellaista pyytämään. Alex suostui malliksi, kukapa muukaan ; ).

1370499.jpg

Viime talvena aloitettu kesken jäänyt kruunupipokin valmistui. Sen saaja asuu Sipoossa, ja väritoive oli leijonankeltainen. Leijonankeltainen on varmaan todella urhean pienen kuninkaan väri. Leijonankeltaisen pipon lähtiessä postin mukana maailmalle päästin irti myös paljon erityisesti vuosi sitten vaivanneesta ajatuksesta, että haluaisin niin kovin tehdä kaikkea kaunista käsin. Olkoon se harrastus ja tilaustöiden tekeminen muita varten. Minulle käsityöt ovat terapiaa ja tapa nollata päätä, - siksi terapiana pysyäkseen saavat käsityöt pysyä lahjoina ilman niistä suoritettavaa korvausta.

1372988.jpg