Aivan järkyttävä väsymys. Siitä huolimatta sain väännettyä itseni Buu-klubbenin avoimien ovien päivään Isolle Pajalle Alexin kanssa. Hänen ystävänsä ja ystävän äitikin olivat mukana ja meillä oli oikein kiva päivä. En saa tehtyä mitään, olen  aivan puhki. Ompelukoneeseen pitäisi vaihtaa valkoiset langat korjausompelua varten, en saa edes sitä lankojen vaihtoa itsestäni irti, saati sitten sitä korjausta. Plääh.

Väsymykseen on monta syytä: pimeys, kiire töissä ja vaikeita asioita käsiteltävänä muutenkin. Rakas ystävä lähtee täältä pois enkä osaa käsitellä asiaa ollenkaan. Olen maailman huonoin yhteydenpitäjä ellei toista näe luonnostaan. Niitä ihmisiä, joihin "pitäisi pitää yhteyttä" on aivan liikaa minun erakkoluonteelleni. Joudun työstämään tätä lähtöä siksi jäähyväisinä aivan uudesta näkökulmasta, - viimeksi vielä kun edellisen yhtä rakkaan kanssa tiet maantieteellisesti erosivat yritin uskotella itselleni, että pidämme yhteyttä silti. Ja niinhän pidämmekin, kaksi kertaa vuodessa. Nyt olen siis realisti, se tekee tästä paljon vaikeampaa. Pöh ja plääh. En haluaisi päästää irti.