Kärsin kroonisesta ompelukammosta. Olen päättänyt yrittää helpottaa oireita rakentamalla itselleni mahdollisimman tunnelmallista ja mukavaa ompelupaikkaa, - sellaista pientä soppea, jossa kankaat ja koneet olisivat yhdessä paikassa. Ompelupöydäksi olen ajatellut tätä paappani tekemää pesupöytää, jonka maalasin uudelleen. Pieni leikkiompelukone oli ensimmäinen pesupöydälle kannettu somiste.

Alex tarvitsisi kovasti uusia vaatteita, sillä kaikki housut kaksia lukuunottamatta ovat liian lyhyitä ja collegepuseroista päälle mahtuu yksi ainoa. Kankaita on liikaa, lankoja samoin.Ihan hyvät lähtökohdat tässä on työtä aloitella.

 

 

Olin myös soppeeni oikein tyytyväinen. Siitä tuli mielestäni kodikas. Hyllynreunaan  pitäisi jostain löytää vielä jokin taipuvavartinen ja klipsikiinnitteinen työvalo.

 

Ensimmäisen päivän saldo on yhdet melkein valmiit collegehousut, joissa on jo pieni reikä :(. TästäKIN syystä pelkään ompelua ja trikookankaita. Näin on käynyt ennenkin. Toinen konkreettinen syy on inho langan takkuilua ja lankojen pujotuksia kohtaan. Tänään käytin tunnin saadakseni saumurin tikin kuntoon. kolmas syy lienee pelko siitä, että jokin vaivalla aikaansaatu on kahden kuukauden kuluttua jo liian pieni. Kasvu on ollut huikeaa. Luulisin, että saan pikkiriikkisen reiän parilla pistolla huomaamattomasti piiloon, ja että kun oikein tsemppaan, ei takaisku vaikuta motivaatioon jatkaa. Mistäs tuo poika muuten niitä vaatteita yhtä edullisesti saisi kuin kankaista, joita jo kotona on? 

Aloitin siis kangaskasojen raivauksen. Tavoitteekseni otin saada Alexille kahdet puuvillahousut, kaksi collegepuseroa ja kahdet collegehousut aikaan. Haastan itseni opettelemaan uutta, tarttumaan sellaisiinkin asioihin, joita en vielä ole uskaltanut kokeilla JA käyttämään kaikissa töissä myös jonkun tilkun pois laatikoista kuljeskelemasta. Pitää siis vähän miettiä yksityiskohtiakin.