Omasta mielestäni kaunein joulukortti saapui Lahdesta, kiitos Sirkku, Pekka ja perhe! Itse lähetimme vain muutaman kortin.

Aattoaamuna söimme riisipuuron. Joulukuusi, joka tänäkin vuonna oli keittiön vitriinikaapin päällä, sai vimeiset koristeensa:

Saunoimme välittömästi joulurauhan julistamisen jälkeen. Sitten jouluasetelmaan olohuoneen kaapin päälle syttyivät kynttilät:

Kotona syödyn jouluaterian jälkeen poikkesimme pukkia katsomaan miehen vanhemmille. Ihme ja kumma, Alex suostui serkkunsa kanssa jopa yhteiskuvaan pukin kanssa.

Kuvan jotenkin vielä ymmärrän, mutta että Alex uskalsi syliin asti, - sitä en osannut odottaa. Pukkiin kuitenkin ehti tottua lahjojen jaon aikana, sillä nämä apulaiset jakoivat kaikki paketit pukin kavereina. Alex oppi lukemaankin paketeista oman nimensä: Mamma, mamma, tässäkin lukee MINÄ! Yksikään Alex-nimi ei tullut väärin tunnistetuksi. Omien lahjojen avaamiseen pienen miehen piti oikein keskittyä:

Alex sai lukumäärässä mitattuna korkeintaan kolmanneksen niistä lahjoista, joita serkkutyttö sai, ja äitinä sydäntä kouraisi hetken katsoa hänen huolestunutta vilkaisuaan omaan kasaansa serkun nimen tullessa vastaan joka toisesta jaetusta paketista. Onneksi Alex ei määrää surrut, vaan pakettien sisältö oli hänelle tärkein. Aattoillan paras lahja löytyi tästä paketista:

Alex oli itse toivonut uutta kaivinkonetta ja osia ja vaunuja Brio-junarataan. Me vanhemmat olimme valtavan iloisia siitä, että toiveitamme oltiin kuunneltu, eikä sellaista yhdentekevää krääsää ollut ostettu. Emme halua Alexin huoneen olevan kerran leikittyjen, helposti hajoavien muovilelujen kaatopaikka.
Näissä kuvissa Alex purkaa Tapaninpäivänä Esko-ukin mukana Pohjanmaalta kulkeutuneita junaradan osia paketista:


Kommentit