Lomailun ja pääsiäisen vieton jälkeinen ensimmäinen arkipäivä takana. Mieli viipyy vielä kuitenkin pääsiäistunnelmissa.

 

1239746729_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1239746617_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vasta viime yönä keksin, millaiset verhot keittiöön ompelisin (sitten kun olisi aikaa), - siellä kun on verhoina ne vuonna 2000 hankitut halvimmat mahdolliset, joista en pidä ollenkaan. Nojatuolin verhoilu itse, jota olen pitänyt mission impossiblena minun taidoilleni, on herättänyt sittenkin mielenkiintoni. Lomalla jäivät kaikki Alexille ajatellut vaatteet  vielä valitettavasti ompelematta, ja nyt pitäisi keksiä lahjoja kaveri-synttäreillekin....ja pitää viinikoulutusilta! Miten vähän aikaa kaikkeen ihanaan onkaan ja ideoita pulppuaa silloin, kun aikaa toteutukseen ei enää olekaan.

 

1239745704_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Koomistahan sekin on, että kellarissa odottavat valmiina noutoaan kolme keittiön pöydälle parkkeeranneille yrteille tarkoitettua saviruukkua, jotka saivat parin viimeisen illan aikana uuden pintakäsittelyn, mutta tänään en ehtinyt noita muutamaa porrasta avaimen kanssa alakertaan kapuamaan. Siis viittä minuuttia mieluiseen asiaan ei ollut ihmisten aikaan. En minä sinne nyt enää yöllä lähde ;).

Ompeluhommat jäivät lomalla tekemättä siksi, että sain hartiani ja yläselkäni välittömästi loman alettua sellaiseen jännitystilaan, että automatkailukin oli tuskaa. Pahimmasta yli päästyäni uskalsin ajella Kymenlaaksoon äitiä ja mummia tervehtimään Alexin kanssa yhdeksi päiväksi vielä eilen matkan jo kerran peruttuani.  Eilen sain suvun naisilta siis hivelystä kaukana olevaa hierontaa, tiikerisalvaa ja ibuprofeenivoidetta kipeimpiin kohtiin ja tänään töiden jälkeen välittömästi kävin meressä uimassa. Nyt tuntuu olo jo ihan ihmiseltä. Jatkan tuota uintia vielä muutaman päivän, kylmägeelikin auttoi viimeisen viikon aikana aina juuri laitettuna vaivoihin niin paljon. Uinnin organisointi huomisellekin on jo taas kuitenkin otettava huomioon tänään, ja niin vaan on bologneseen hienonnettuna tuolla porkkana-, varsiselleri- ja salottisipulikuutiota. Mies lupasi hoitaa loput jauhelihaan, pekoniin, broilerinmaksaan ja tomaattipitoisiin purnukoihin liittyvät toimenpiteet ja kastike saa hautua pulahdellessani. Nam. Kukaan maailmassa ei tee yhtä hyvää bolognesea kuin mieheni.

Huovutus on ollut ainoa käsityö, johon olen uskaltanut tarttua. Huovutusliikkeiden olen ajatellut jopa vetreyttävän hartioitani, ja saunan lämmön laukaisevan jännityksiäni. Saunareissujen aikana on syntynyt kolme nisusikaa, joihin vielä lähipäivinä pitäisi saada vetoketjut paikoilleen ja kirjaillut tekstit kylkiin. Naamiaisten pukusuunnittelun skippaan aikapulassa tänä vuonna tyystin, - poika saa pukea päälleen jotain olemassaolevista vaatteista, ja Alexin ystävien syntymä-päivälahjoja miettiessäni pohdin ensisijaisesti, saisinkohan aikaan lorupussit ? Saisi kolme lahjaa tehtyä sarjatyönä :). Miten haluaisinkaan vähintään 28 tuntia vuorokauteeni!

Päivitin edelliseen postaukseen myös vielä pari ruokakuvaa ja karitsankare-reseptin loppuun, nekin kun olivat jääneet kesken. Keskeneräisyyden sietokyky on lisääntynyt äitiyden myötä valtavasti. Toisaalta äitiydella ja työnteolla selittää itselleen paljon kesken jääneitä asioita... armoa sekin on, kai.

 

1239746161_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Krusifiksi hopeaa ja eebenpuuta, kirpparilta Ranskasta joskus 1996 (?)

 

1239746898_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viimeiset kuvat tulppaaneista ennen niiden kuihtumista