Syystuuli puhaltaa takinkauluksesta sisään. Jossain Sörnäisissä metroon nousee Vanha Viina, kai nekin jo kömpivät rannoilta lämpimään. Alex sairasti lyhyen syysflunssan. Minä olin töistä poissa torstain ja mies perjantain. Kortisoniin jouduimme palaamaan, sitä lääkäri kehotti astmakontrollissa ottamaan vielä viikon flunssien jälkeenkin.

Tänä kesänä opin juomaan teetä. Ostin teesiivilänkin, ja monta pussia irtoteetä. Aiemmin olen juonut vain kahvia ja erittäin satunnaisesti pussiteetä: kartellut sekä liian maustettuja että Liptonin keltaista. Vanhaksi menneitä irtoteepakkauksia on säästettynä kaapissa murusteltaviksi saippuamassoihin. Forsmanin yrttihaudukkeista erityisesti Laihduttajan Paras Ystävä oli mieluinen uusi löytö, joka sitten koukutti kokeilemaan muitakin Forsmanin tuotteita. Ja niitähän riittää! Syyspuhurin inspiroimana ostin tänään Forsmanin valikoimasta  Keisarin Vihreää maljaa, ja sekin oli hyvää.  Vähentää stressiä, siinä lukee niin ;).

Kaivoin vähän aikaa sitten kaapin perukoilta kaksi lempimukiani. Toisen jätin teemukikseni kotiin, toisen kuskasin töihin. Kultauksien takia en raaski koskaan näitä koneeseen laittaakaan, joten sopivat siksi sellaisiksi vähän väliä käytettäviksi mukeiksi. Harjaa mukille kun voi näyttää useammankin kerran päivässä. Hämmästyin kun totesin mukit lähemmäs puolen litran vetoisiksi. Silti ne ovat mielestäni vielä ihan sirot ja kauniit.

 

Viikonloppuna erääseen antiikkiliikkeeseen Tanskassa tuli myyntiin minun syntymäpäivälahjani. Pitkään keskusteluamme mies oli sitä mieltä, että on järjetöntä tuoda Tanskasta yhtään antiikkiesinettä Suomeen, rahtikin maksaisi yhtä paljon kuin tavara itse. Sitten, kun selvisi, että myyjällä on jo sovittuna treffit Tukholmaan henkilön kanssa, joka noutaa tavaraa Helsinkiin, ja kuljetuskustannuksia tulisi saman verran kuin Pohjanmaalta Matkahuollolla matkustaneella Paapan tekemällä kaapilla, menin lupaamaan, että en tänä vuonna enkä ensi vuonna hankkisi yhtä ainoa vanhaa esinettä, en kirppareilta enkä netistä, jos tämän saisin nyt ostaa. Mies suostui, sillä hän oli tuon rahdin kanssa jo aika aseeton. Minä onnesta soikeana hyppelehdin täällä, ja toisaalta pähkäilen, mitä meninkään lupaamaan.... ! Selviän tästä lupauksestani kuitenkin, tiedän sen, ja toisaalta, en olisi voinut mieluisampaa syntymäpäivälahjaa kenenkään muun ostamana nyt saada.  Vaatteita kirpputorilupaus ei koske, niitä aion erityisesti Alexille hankkia kirppareilta jatkossakin. Vähän silti mietityttää...olisinko nyt kumminkin mennyt lupaamaan jotain ihan hölmöä ; ) ?