Tänään liputettiin. Töissä sain ihanan sydänkortin lempiaskartelijaltani Maijalta. Maija myös lauloi. Kukaan ei jäänyt loppujen lopuksi epätietoiseksi syntymäpäivästäni, vaikka itse en nyt ihan niiiiiin suurta numeroa olisi niistä kaivannutkaan.

Mies osti ruusun, jota rakastin aivan mielettömästi. Samppanjanväristen ruusujen hän tietää koskettavan jostain todella syvältä. Ne ovat kauneimpia maailmassa. Eivät punertavia, eivät kellertäviä, - missään tapauksessa eivät ainakaan valkoisia vaan jotain...ehkä sitten sanoinkuvaamattoman kauniita. Sitten joskus kun kuolen, jos kuolen muita perheenjäseniäni aiemmin, haluaisin tuhkani ripoteltavaksi mereen. Sinne meren rantaan veden kuljetettavaksi voisivat mies ja poika joka vuosi, muistopäivänäni, käydä lähettämässä yhden varrestaan irti leikatun, aalloilla keinuvan samppanjanvärisen ruusun kumpikin. Meri on ääretön, niin on minun rakkauteni heitä kohtaan ääretöntä aina.

1980113.jpg
 
Tänään juhlittiin kuitenkin elämää. Ystävien lisäksi isä ja mummi onnittelivat. Niin, ja pikkuveli ja sisko. Ja ihana tätini. Miehen siskokin vielä. Ja appivanhemmat... ja Alexin kummi Kuopiosta. Aivan hämmästyttävän moni, pitkin päivää. Kerran vuodessa on ihanaa olla pikkutyttö, nauttia kuvitellusta prinsessahameesta ja huomiosta. Lokakuun 10.  oli minun vuoroni.

Lokakuun 10. Alex ja isi riitelivät kovasti. Lokakuun 10. sain syntymäpäivälahjaksi laskun yhden ylimääräisen kuun vastikkeesta taloyhtiön huoltotoimenpiteisiin. Lokakuun 10. miehen päätä oli särkenyt koko päivän. Lokakuun 10. oli niin kiireinen töissä, että en ehtinyt syömään. Ehkä se kuitenkin maailmankaikkeuden mittakaavassa oli vain päivä muiden joukossa ; ). Minä olin taas kuitenkin päivän ja vuoden vanhempi.