Ouppa haastoi minut vähän aikaa sitten listaamaan asioita, joita rakastan ja joista en pidä.

Säännöt: listaa haluamasi määrä asioita, joita rakastat ja joista et pidä. Haasta tämän jälkeen haluamasi määrä henkilöitä tekemään sama. Linkitä sekä haastamasi että sinut haastanut henkilö(t) postaukseen

Yritän tänään vastata siihen rakastamisosioon, se tuntui niin paljon helpommalle aiheelle.

Rakastan

  • tietenkin perhettäni. Alex ja mies ovat kaikki kaikessa. En voi kuvitella toista asiaa, josta olisin yhtä onnellinen kuin siitä, että olen tämän perheen saanut menetettyäni jo toivonikin jossain vaiheessa sen suhteen, että maailmassa voisi tulla vastaan mies, jonka kanssa haluaisin jakaa arkeni, - ja hän minun. Mies laittaa parhaillaan pizzaa, minä hoidin tänään kauppareissun. Asioiden jakaminen on luontevaa. Kuusi vuotta edellistä avoliittoa oli täyttä yhteiselämän irvikuvaa. Tässä liitossa minulla on hyvä olla.



    Tuon pienen juuri kuvan laukaisuhetkellä pissalle omin päin ehtineen pojan ensimmäinen sana aamuisin on "mamma". Alex juoksee syliin häntä hakiessani, usein saan pusunkin. Minun lapseni <3...voiko kukaan olla rakastamatta mitään niin vilpitöntä ja viatonta?   Perhe laajentuu helposti meidän molempien vanhemmiksi, sisaruksiksi ja isovanhemmiksi. Vaikka etäisyydet ovat sukulaisiin pitkiäkin, kyllä me tiedämme puolin ja toisin olevamme toisillemme tärkeitä.
  • Ystäviäni. Minulla on vain muutama hyvä ystävä, ja tämä on osittain myös oma valintani.Viihdyn erinomaisen hyvin yksin enkä osaa siksi useinkaan kaivata seuraa. Päinvastoin, joskus tuntuu siltä, että en koskaan perheellisenä enää saa olla yksin ;) ! Rentoudun parhaiten hiljaisuudessa, luonnossa ja käsitöiden, ruoanlaiton tai lukemisen parissa. Työpäivät täyttyvät kalenterimerkinnöistä, ja koen ahdistavaksi sen, että vapaa-ajalla olisi jatkuvasti sovittuja menoja. Siksi varmaan en edes harkitsekaan kuin erittäin valikoiden säännöllisiä harrastuksia, tapaan harvoin tuttavia ja lähden  mihinkään yhteisiin rientoihin isoilla porukoilla. Sitten ne muutamat harvat tärkeät ihmiset ovat silti, kaikesta tuosta huolimatta, onnistuneet rikkomaan jonkin suojamuurini ja pääsemään lähelle. Ystävyyssuhteideni toivoisin olevan elinikäisiä, ja ne ovat yleensä alkaneet "minusta huolimatta". Joku ihminen on häkellyttänyt tai tehnyt vaikutuksen.... kuka rehellisyydellään ja välittömyydellään, kuka taas sitten sillä, että välitti, -jossain tilanteessa, jossa minä apua tai ystävää tarvitsin. henkilökohtaiset suhteet ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin kuuluminen johonkin porukkaan.  Elämäntilanteet muuttuvat, ystävät säilyvät. Ystävät ovat tukipilareita elämässä.


     
  • Jotain sellaista mystistä itsemääräämisoikeutta elämästään, jota en osaa kauhean täsmällisesti selittää. Se  käsittää monenlaisia asioita, ja muodostuu vaikkapa siitä, että saa tehdä työtä, josta pitää, ja on myös vapaa-ajalla taloudelliset edellytykset tehdä useita sellaisia asioita, joista pitää. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään tutiinien vuoksi, ei edes laittaa ruokaa. Voi syödä maksalaatikkoa kaupasta, jos siltä tuntuu, ja voi loihtia ystävilleen kolmen ruokalajin aterian, jos siltä tuntuu. Ja jos ei viihtyisi tässä työssä, voi osaamisen puolesta tehdä ainakin kolmea muuta. On mahdolllisuus sekä tarttua hetkeen että suunnitella pitkäjänteisesti. Pystyy vaikuttamaan omilla valinnoillaan omaan hyvinvointiinsa.
  • Sitä, kun pienen pienistä arjen asioista huomaa tulleensa huomatuksi tai että joku välittää ja sen myös osoittaa. Olen huono jakamaan omaa huomiotani moneen suuntaan, mutta yritän kertoa sanoin tai teoin niille minulle tärkeille ihmisille siitä, miten paljon he minulle merkitsevät. Toivoisin voivani järjestää arkeen pieniä piristyksiä muille, mikä käytännössä tarkoittaa usein
    organisointirooleja erilaisissa tilanteissa tai yhteisissä huomionosoituksissa. Sitten, kun joku yllättää minut, ja saan olla poissa sieltä organisointiroolista, olen aivan myyty. Huomionosoitus voi olla yhtä hyvin siskon lupaus Alexin hoitamisesta, tai ystävän viinipullo tai tekstiviesti lomakuulumisista, mikä vaan. Pääasia, että minä en ole sopinut etukäteen sen tapahtuvan, huomionosoitus on ollut spontaani ja minun järjestelyvaltani ulottumattomissa ; ). Ei sillä ole merkitystä. Ne hetket ovat todella tärkeitä. tänään se tärkeä hetki oli miehen soitto minulle töihin ilman mitään asiaa: "Ajoin juuri ohi tällaisesta puukalusteita myyvästä liikkeestä, oletko koskaan huomannut heidän nettisivujaan...?". Olin ollut hetken mielessä, siellä hänen työpäivässään. Sen kuuleminen lämmitti enemmän kuin mikään mitä saisi rahalla.
  • Rakastan haasteita:  sitä intoa ja paloa, mitä voi kokea uutta oppiessaan silloin, kun oppimisen halu lähtee aidosti sydämestä. Sitä, että voittaa pelkonsa, ja uskaltaa. Sitä, että epäonnistuttuaan saa itsensä yrittämään uudelleen niin monta kertaa, että onnistuu. tsensä voittamista.
  • Interiöörejä, tunnelmaa. Hetkiä ja elämyksiä. Tärkeiden ihmisten kanssa jaettuna.



     
  • Rakastaminen on ehkä väärä sana, mutta musiikki, hyvä ruoka ja viinit ovat tärkeässä asemassa elämässä...ne harrastuksista tärkeimmät. Juuri nyt tämä pimeä syksy kaipaa piristysmusiikkia, ja kuuntelen päivittäin Brian Setzeriä. Siitä saa ihan uskomattoman paljon lisäenergiaa. Mulla nyt on komplekseja vaikka mistä, kuten tanssimisesta ja tanssitaidottomuudesta, jiveä kuitenkin menen tunneille opettelemaan vielä joskus ennen  eläkeikää. Ylistys ja kiitos musiikin muodossa yläkertaan ovat myös sellaista joka solulla elettävää musiikkia...ja kaiken rakastamani koen saaneeni lahjana. Kiitosaiheita riittää.
     
  • Merta. Miten voisin enää asua sisämaassa ?





    Tänään lopetan tähän...olen liian hyvällä tuulella muistellakseni niitä asioita, joita inhoan ;), ja pizzakin on valmis!