Nyt, kun olen tehnyt lupaukseni olla tämän ja ensi vuoden aikana ostamatta mitään kauniita vanhoja antiikkiesineitä, olen yrittänyt olla myös kiusaamatta itseäni antiikkisivustoilla. Tänään ihan vähän tein myöhäisillan iloksi ikkunaostoksia muutamassa liikkeessä, joiden sivustoille olen koukuttunut. Tein hämmästyttävän löydön.

Minulla on ollut vuosia lapsuudenkotini peruja sellainen rumankaunis maljakko, joka on kummallisen värinen ja muotoinen ja jota sen kukkakimpun asettelua helpottavan muodon vuoksi kuitenkin olen aina rakastanut. Siihen saa vähällä vaivalla kauniita asetelmia, sillä muoto itsessään on kuin lehtikehys vihreistä oksista kauniille kukille. Maljakko on tälllainen:
 

Kuva Laatutavaran sivuilta

ja täältä löytyy lisätietoja.  Kummallinen maljakko onkin minulle täysin yllättäen Riihimäen lasin tuotantoa, Helena Tynellin taidelasia ja 195 euron arvoinen. Huhhuh. En tiedä, raaskinko enää edes käyttää ; ). Sikäli tieto yllätti, että Riihimäen lasin tuotanto on minulle päällisin puolin aika tuttua, sillä mummi on asunut Riihimäellä. Olen lapsesta saakka kulkenut Lasimuseossa mummin kanssa, ja hänellä kotona on aina ollut taidelasia useilta eri vuosikymmeniltä. Kirpputoreilla ja antiikkiliikkeissä bongaan tiettyjä minulle tuttuja lasiesineitä aivan tahtomattani. Tämän osalta häpeän tietämättömyyttäni. MInulle tärkeä kummajaiseni onkin kallis keräilyesine.