Isi valitsi harjanvarren, - puulajikkeen nimi taisi olla durat-, ja äiti alkoi rakentaa. Vanerilevyä pääksi oli kotona jo entuudestaan. Kädensijan liitokset olivat ensimmäiset tappiliitokseni koskaan, ja olin itsestäni tosi ylpeä: minä olin osannut porata kaksi reikää kahdelle tapille ihan vierekkäin puun murtumatta välistä! Näin kahvat eivät pyörisi ratsastaessa.

Alexille hevonen oli tärkeä ensimetreistä lähtien. Sillä ratsastettiin kovaa jo keskeneräisenä. "Akta mamma, här kommer hästen!" hän huusi ja karautti ratsullaan huoneeseensa.

Tässä alkaa hevonen saada väriä naamaansa:


Katsokaa tätä riemua, pikkumies nauttii vauhdista ilmiselvästi:


Kommentit