Alexin ensimmäinen maitohammas irtosi 11.1.2010. Tässä se nyt on:

Hammasta on heiluteltu jo vähän ennen joulua. Minulta meni aivan ohi se ensimmäinen kerta; hän kertoi eräänä aamuna tyynyn alle talletetun hampaan vaihtuvan kultarahoiksi. Minä ajattelin pojan kertoneen jostain lastenohjelmassa näkemästään jutusta, ja vasta illalla tajusin hänen oman hampaansa heiluvan ja hänen vertailleen hampaitaan tarhakavereidensa kanssa. En ollut osannut kuvitellakaan, että maitohampaat voisivat lähteä nyt jo! Eihän Alex ole edes viittä vuotta!

Poika ei meinannut pysyä nahoissaan. Hän on odottanut hampaan lähtöä kovin. Hampaan irtoaminen oli hänelle merkki isoksi pojaksi kasvamisesta!  Anita-mummin kanssa olimme jo puhuneet illalla puhelimessa, joten nyt piti saada soitella Sirkka-mummille ja Esko-ukille. Kaikille piti jakaa tieto siitä, että hammas oli lähtenyt.

Alex ilmoitti jo viikonloppuna, että sitten, kun hammas lähtee, hän alkaa syödä kotonakin juustoa. Tämä logiikka ja suuri päätös  iittyy siihen, että Alex ei ole juustoista pitänyt, ja olen sanonut hänen vähän isompana sitten oppivan niistä tykkäämään. Sovimme sitten, että menisimme syömään juustohampurilaisen heti hampaan irrottua (huomenna).

Vähän väliä sormet hakeutuivat koloon. Alex hihkui ja lallatteli koko illan, miten iloinen oli. Hänestä tulisi rikas ja hän näyttäisi huomenna kaikille ystävilleen, miten hänkin on nyt yhtä vanha kuin Jemina. Jeminaltakin kun on jo hampaita lähtenyt.

Alexin kanssa sovittiin jo jokin aika sitten, että heiluvan hampaan irtoamista odotellessa äiti ompelisi hammasta varten aarrepussin, jonne irronneen hampaan voisi aikanaan tallettaa. Pussissa hammas laitettaisiin sitten tyynyn alle keijua odottamaan. Sunnuntaina hammas taittui jo melkein vaakatasoon, joten totesin, että pussi on nyt saatava aikaan heti, jos sen ajatteli olevan käytössä hampaan irrotessa. Alex kävi muutamaan kertaan katsomassa ompeluani, ja kysyi onko pussi jo pian valmis, sillä hammas heilui koko ajan sen nytkyttelystä enemmän.

Tällainen Alexin aarrepussista tuli:

 

 

Keijulla on käsissään hammas ja kultaraha. Kankaina on käytetty pelkästään kotoa löytyneitä tilkkuja ja piirros keijusta syntyi ruutupaperille juuri vähän ennen ompelun aloittamista ; ). Aarrepussi on aika iso ja sinne mahtuu monenlaista tärkeää tavaraa, Nallellakin testattiin. Hammas on pussissa sisällä minun lapsuudenaikaisessa pikkiriikkisessä kolikkokukkarossani, ettei se hukkuisi. Vaikka eihän se enää aamulla siellä tietenkään ole!

Nukkumaan käydessä pieni poika kiitti iltarukouksessaan irronneesta hampaasta ja peitteli pussinsa tyynyn alle keijua odottamaan.