Herätessäni aamulla ensimmäisen kerran oli Alex välissämme. Miehen vuoro on herätä lauantaiaamuisin hänen kanssaan, joten oletin ilman muuta, että hän on kantanut Alexin tämän parahdettua ensimmäisen kerran vielä väliimme jatkamaan nukkumistaan. Kun mies heräsi silmänsä aukaisseen Alexin kutitteluihin, olin ihmeissäni miehen kysyessä pojalta: "Mitäs sinä siinä teet?!" Alex oli ihan itse kömpinyt väliimme: "Jag ville inte sova ensam". Koska ? Keskellä yötä vai vasta seitsemän jälkeen? Ei hajuakaan ;). Oli silti suloista. Joskus vielä varmaan väsähdämme tähän, jos tätä jatkuu monta vuotta, mutta ensimmäinen kerta koskaan tuntui oikein ihanalle. Alexin läheisyydenkaipuu herkisti.

Aamupäivällä jatkoin ompelua. Kiitos joskalle ja oupalle kannustavista kommenteista ja joskan ottamista kaavatiedoista! Saldo näyttää nyt tältä:

 

Nämä kuvat ovat Johannalle:

Leinikit päätyivät kahvalliseen kuparikattilaan, kattila vanhan viljavakan päälle.  -tällaista asetelmantapaista suunnittelin! Ihania ovat, kiitos taas kaikista istutusvinkeistä. Lekasorasta puolet on nyt tuolla pohjalla. Kevät tuli keittiöön!

Tässä vielä yksi aarre, Alexin uusi lettupannu:

Voiko olla mitään ihanampaa? Sen muutettua meille olen vain odottanut lauantaita, jotta pääsisin sitä päivänvalossa kuvaamaan.