Keittiö saa keväisin koristuksekseen keltaisia tulppaaneja. Kukkia on vaikea ostaa muualta kuin hovitoimittajaltaan, - ja hovitoimittajan tapaaminen on ollut muutaman viikon mahdotonta. Ikävä on kova, ja keittiö on kukaton. Kevään keltaisen värin kaipuu ilmeisesti purkautuu nyt toisenlaisiin väri-ihastuksiin sitten, ja huomaan kiinnittäväni kaikkialla silmäni turkoosiin ja vedenvihreään.

Lasit on ostettu kauan, kauan sitten Pentikistä.  Miten ihastus väreihin syntyy ? Miten vieraantuntuiseen syntyy suhde pikku hiljaa, ja se onkin loppujen lopuksi ihan oma väri ? Minä tarvitsen aikaa, rakastun harvoin ensisilmäyksellä. Riittäisiköhän Alexin shortseihin ostetun kankaan jämäpalasta edes yhteen sohvatyynyyn ?

Vai pitäisikö sittenkin ostaa hennon vaaleanpunaisia tai valkoisia tulppaaneja, ja laittaa ne tähän mumman vanhaan maitotonkkaan ?

Konkreettista hyötyäkin tästä turkoosin perään haikailusta oli, sillä sain viimein uusittua liimaukset vanhassa jakkarassa: