Mies oli poissa viikonlopun ja pora pääsi taas käyttöön. Nyt pikkupöytä ja sen ympäristö keitiössä ovat lopullisessa muodossaan ja väliaikainen kokoelma tuikitarpeellisia tavaroita luomukananmunista lähtien sai väistyä. Alex ryhtyi apulaiseksi. Tähänkö se laitettaisiin?

"Se" oli viiniköynnösaiheinen koulutaulu, joka liittyy sivutyöhöni viinikouluttajana. Taulu oli hyväkuntoinen ja aihe ainoa laatuaan, näitä ei ole tullut aiemmin vastaan.

. 

Huomasin taannoin, että aloin pitää kierrätyksestä ja roskien lajittelusta välittömästi, kun aloin ajatella niitä sisustamisena lajittelun sijaan. Tämäkin viiniaiheinen nurkkaus syntyi siis ongelman ympärille, - ongelmana alunperin oli tyhjien pullojen säilytyspaikan puute. 

Viininurkkaukseeni keräsin rakkaita muistoja.

Isäni (ilmeisesti koulussa?) tekemään vihreään puulaatikkoon pääsivät Viinistä viiniin -kirjat. Laatikko oli täynnä mumman nappeja, joilla minä ja serkkuni aina lapsena leikimme. Nappeja on minulla nyt entuudestaan ja mumman kokoelman myötä niin paljon, että ne siirsin toiseen rasiaan.

Vaikka pullot ovat tyhjiä, olen säilyttänyt niitä muistona mahdottoman hyvästä onnesta ja arvonnassa saadusta mahdollisuudesta maistaa kerran arvoviinejä kutsuvieraiden joukossa. Me emme keräile viinejä eivätkä tämänhintaiset viinit ole oman taloutemme ulottuvissa, siksi pullot muistuttavat meitä tuosta ainutlaatuisesta kokemuksesta.

Viiniopintojen aikana luin paljon orgaanista kemiaa. Siksi kesällä vanhan tavaran liikkeestä tarttui ilman muuta tämä 1930-luvun "organisen" kemian oppikirja. Paljon edelleen aivan validia asiaa lyhyesti ja ytimekkäästi esitettynä. Olisipa minulla ollut tällainen kirja lopputyötä tehdessäni! Puunvärinen laatikko on muisto opintomatkalta Bordeaux'hon ja pullonavaajien ja -sulkijoiden lisäksi säilytän siellä André Lurtonilta muistoksi saamiani köynnöksen leikkaukseen tarkoitettuja oksasaksia.  Kuinka voisin niistäkään ruosteisista kapistuksista luopua!

Viininystävät huomaavat heti kirjan sisällön tärkeyden, omenahapot ja viinihapot selitetään juurta jaksaen puhumattakaan estereistä ja aldehydeistä. Juuri minun kirjani!

Muita ympäristöystävällisiä sisustusratkaisuja viime viikoilta ovat biojätteille keksitty uusi paikka:

Pieni huuhteluallas tiskipöydässä on juuri sopiva valkoisille keraamisille ruukuille, jotka löysin taloyhtiömme kierrätyspisteestä. Ruukut on helppo tyhjentää päivittäin roskahuoneeseen paperi- tai Bioska-pussissa ja astiat laitan aina koneeseen. Nyt ne ovat sopivasti käsillä ruokaa laittaessani.

Jos kaikki muut "aarteeni" ovat muille vanhaa rompetta ja mahdottomia hankkia kuin uniikkikappaleina, niin olen minä jotain ostanutkin. Jos käytettyjen paristojen purkiksi joku on nähnyt vaivan suunnitella näin pirteän astian, eikö sellainenkin ole tarpeen? Näitä saa Stockmannilta kolmessa värissä, hinta likkui jossain kympin tienoilla.

 Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Niin, ja kun se mies aikanaan tuli kotiin, hän ei pelästynyt ollenkaan vaan kuulemma piti näkemästään!