Mä oon tehnyt nämä kaikki vaatteet ihan itse, en tiedä ees uskoisko....! Suuren Käsityökerhon syyskuun 2009 kaavaa pitkälti noudatellen tein Alexille nurkissa muutaman vuoden lojuneesta Enstexistä välikausihaalarin. Kankaasta piti alunperin tulla suoja auton takapenkeille silloin, kun Alexin turvaistuin vielä oli selkä menosuuntaan. Eipä sitten tullut koskaan sitä tehtyä.

 

Puvussa oli ohjeen mukaan erilliset kuori- ja vuorihaalarit. Vuori oli fleeceä, mutta minä tein sen villakankaasta. Hupun vuoriin käytin fleeceä siksi, että kuorihaalarin materiaalit kestäisivät paremmin jatkuvaa konepesua. Resoreiksi hihan- ja lahkeensuissa käytin enuunan vinkin mukaisesti vanhan villaneuloshameeni jämäpaloja, joista jo aiemmin käytin Alexin hupparin hihoiksi.

Kuorihaalarista Alex innostui itse siksi, että parhaalla ystävällä Biancallakin on haalari. Tähän asti Alex on käyttänyt vyörärömallisia housuja ja takkia tarhassa.  Tuulisuojakaitale oli alunperin tarrakiinnitteinen, mutta minä käytin neppareita saadakseni ankeaan harmaaseen vähän ilmettä.

Hupun malli on hauska. Pidän erityisesti siitä, että leuanalus on hyvin suojattu ja kaulus nousee ylös. Huppu sekä pysyy päässä hyvin eikä ole sellainen lörpöttävä, kaulan avonaiseksi jättävä ollenkaan.

Viimeisessä kuvassa haalari on päällä yhdessä uuden pipon kanssa. Uudet nilkkapituiset kengätkin on juuri ostettu, nyt kelpaa taas ulkoilla.  Sitä, oliko projektissa mitään järkeä en osaa arvioida. Juuri sopivan olkapää-peppuvälin takia haalari tuskin mahtuu enää keväällä, ja lähes kaksi viikkoa sain työhön kulumaan. Kaikkine tarvikkeineen en usko sen edes tulleen halvemmaksi kuin ostohaalarin. Yritän nähdä positiivisena sen, että opin järjettömän paljon uusia asioita pukua tehdessäni enkä enää pelkää tarttua seuraavaan tarpeeseen: kirpparilta ostetun toppatakin seuraksi pitäisi ommella olkainhaalarit.

.

Puku piti saada tänään päälle jo hihansuun kuminauhojen puutteesta huolimatta. Jospa ne tässä vielä illan mittaan ;) ...!