Alex oli aamulla kovin huonovointinen. Jäin hänen kanssaan kotiin, sillä poika oli aivan sen näköinen kuin oksentaisi hetkellä millä hyvänsä, ei saanut oikein syötyä ja kakkakin oli löysähköä. Vatsaoireiden lisäksi hän valitti hoitopaikan huonoa hajua ;). Puolikkaan puolesta sämpylästä syötyään ja maitohappobakteerikapselin nautittuaan Alex alkoi vaikuttaa pirteämmälle eikä enää istunut lattialla sykkyrällä. Sellaisia "äiti, minä oksennan aivan kohta"-ilmeitä nousi kasvoille entistä harvemmin, ja myöhään iltapäivällä hän jo halusi itse välipalaa. Taisimme selvitä säikähdyksellä.

Kerkisin nyt sitten kuvata valoisalla nämä tähän asti syntyneet heebot ja tyypit. Kiitos kaikille kannustuksesta ja myös konkreettisista neuvoista! Mikäli tämä ketään muuta atkossa auttaisi, oli kaavani 170 %:ksi suurennettu, kangas tiheää lakanakangasta, saumanvarat noin 5 mm leveitä ja sisältä tyystin huolittelemattomia, täyttöaukko suun kohdalla ja mitäs vielä...alaleuka ja yläleuka jäävätkin sitten hauskasti mutruhuuliksi täyttöaukon ompelun jäljiltä. Niin, niitä aukileikkauksia yritin kovin tehdä. En vielä aivan kamalan hyvin tiedä, pitäisikö niitä olla sekä ulko- että sisäkaarteissa ja mikä merkitys nyt oli sitten I:n ja V:n leikkaamisella suhteessa siihen, että kaikki olisivat I:n muotoisia, mutta nyt onnistuin paljon paremmin. 

Yhdessä koetut vaikeudet saivat minut kiintymään kovin näihin otuksiin. Alex on jo kokeillut mikrossa lämmitettyä riisipussia aivan yhtä innoissaan kuin pakastimessa jäähdytettyä sammakkoakin. On sitä pään päällä pidellen suoritettua kävelyäkin kokeiltu. Kolme tummaa ja yksi vaaleanvihreä sammakko on jo hyvä alku, eiköhän niitä kuusi synny perjantaiksi lasten leikkeihin.

Otukset ovat kaikki keskenään eri värisiä, jotta lapset tunnistaisivat ne helposti kisaillessa.

Silminä on huovuttamiani  herneitä Alexin keittiöstä, ja poika tietenkin tunnisti ne heti vaatien niitä pois sammakoilta. Ei auttanut kuin luvata tehdä leikkikeittiöön lisää ;): Ajattelin, että lankapalleroiset eivät ainakaan sattuisi sormille sammakoita heiteltäessä niinkuin ehkä kovat napit voisivat sattua.

Kankaina olen käyttänyt kaikenlaisia kotoa löytyneitä paloja. Kiva tilkkujen hävitystyö!

Suututtaa.  Olisin hirveästi halunnut ommella Alexin syntymäpäiville tällaiset jokaista lasta varten. Ajattelin, että niillä voitaisiin juhlassa leikkiä ja kilpailla esimerkiksi kuka pystyy kävelemään pisimmälle sammakko pään päällä tai yrittää tarkkuusheittoja ämpäriin. Jos jokaisen sammakko olisi vähän eri värinen, tunnistaisivat lapset omansa.

Luen ranskaa vain hyvin vähän, joten ohjetta en yrittänytkään ymmärtää. Suurensin kaavan 120 %:ksi ja sain aikaan elämäni rumimman käsityön. Tuollainen pieni sammakko sai kyyneleet silmiin. Mitä tein väärin, miten vielä voin yrittää uudelleen?
 

Järkeilin, että suhteellisen tarkoissa yksityiskohdissa, kuten vaikkapa varpaat, olisi hyvä, että saumanvara olisi kapea. Jätin noin 2-3 millin saumanvarat ja huolittelin reunoja kapealla siksakilla. Silti, kääntäessä jalkoja oikeinpäin, osoittautui vihreä kangas liian harvaksi ja alttiiksi purkautumaan. Osa langoista luisti tikin alta pois ja töröttää tuossa oikealle puolelle purkautuneena. Oliko saumanvara sittenkin liian kapea ?

Tiukat mutkat muodossa eivät olleet nopeita ommella. Kun käänsin sammakon oikein päin, paljastui kauhea jälki.  Sieltä, missä langat eivät purkaudu oikealle puolelle tikin alta, kiristävät mutkien saumat aivan järkyttävän näköisinä vetäen kangasta ryppyyn. Olivatko saumanvarat sittenkin liian leveät ?

Ja se täyttöaukko...minneköhän se olisi kannattanut jättää ? Yritin jättää kääntöaukkoa peräpuolelle, ja kangas rispaantui täysin sen ympäriltä jo ennen kuin pääsin ompelemaan aukkoa kiinni. En ollut älynnyt huolitella reunoja etukäteen. Valitsinko vääränlaisen kankaan ? Mihin kohtaan täyttöaukko kannattaisi jättää ? Huolittelenko nyt ne saumat kauttaaltaan sitten sisäpuolelta vai en ? Aiheuttavatko huolitteluni tuota sauman kinnausta ja kiristystä mutkissa ?

Kun syntymäpäivävalmisteluihin on kokonaisuudessaan vain muutama tunti, harmittaa käyttää siitä lähemmäs puolitoista kankaiden etsimisineen roskikseen päätyneeseen otukseen.

Olen aloittanut kaksi mittavaa projektia vuoden alussa: olen päättänyt siivota reseptiarkistoani ja laihtua kymmenen kiloa kesään mennessä.

Ensimmäinen tarkoittaa käytännössä sen tuhannen irtolipareen ja yhden reseptin takia säilötyn aikakauslehden perkaamista: joko kokeillaan tai heitetään pois. Useimmiten säästän kala- ja kasvisruokien reseptejä. Jälkimmäinen tavoitteistani tarkoittaa tänään 1,5 menetettyä kiloa.

Näiden seuraavien reseptien en halua kuljeskelevan keittiössäni paperimuodossa enää päivääkään, vaan niitä on lähiviikkoina kokeiltava:

Puutarhurin kasvisjuustokeitto (4-5 annosta), Yhteishyvän Ruokalehti 8/2005

2 porkkanaa
1 palsternakka
pala lanttua
1 kesäkurpitsa
3 rkl margariinia
4 rkl vehnäjauhoja
1,5 l kasvislientä
200 g sulatejuustoa
2 tl kirveliä
3 rkl hienonnettua persiljaa

Pese ja kuori juurekset. Leikkaa kaikkikasvikset reiluiksi tikuiksi. Sulata kattilassa rasva ja kuullota kasviksia hetken aikaa kuumassa rasvassa. Lisää sekoittaen vehnäjauhot. Kaada päälle kasvisliemija keitä kasviksia 7-10 minuuttia, kunnes ne tuntuvat melkein kypsiltä. Lisää sulatejuusto nokareina. Kiehauta keitto ja mausta keitto kirvelillä ja hienonnetulla persiljalla.

.Ajattelin kokeilla keittoa tällä tai seuraavalla viikolla. Tuoreiden sämpylöiden kanssa siitä tulisi miehenkin mielestä varmaan ihan täyttävä ruoka.-

Sipsit, Yhteishyvän Ruokalehti 8/2005

2 palsternakkaa
1 bataatti
4 perunaa
4 rkl öljyä
suolaa

Pese ja kuori kasvikset. Leikkaa ne ohuiksi lastuiksi esim. juustohöylällä tai kuorimaveitsellä tai monitoimikoneella. Nosta lastut kulhoon ja lorauta öljyä niiden päälle. Pyörittele, jotta öljy leviää tasaisesti. Levitä juureslastut leivinpaperoidulle pellille. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes lastut ovat hieman ruskistuneet ja muuttuneet rapeiksi. musta lastut suolalla ja tarjoa sipsit esim. yrteilä maustetun kermaviilikastikkeen kanssa.

-Näitä tekisi mieli kokeilla jonkun riista- tai muun liharuoan alkupaloina, joita voisi napostella, kunnes varsinainen ruoka saadaan pöytään. -

Mehukas juureskiusaus (4-6 annosta), tämäkin sama Yhteishyvän Ruokalehti 8/2005

6 raakaa punajuurta
6 perunaa
1 palsternakka
170 g  homejuustoa
2 dl kermaa tai kasvirasvasekoitetta
2 dl maitoa
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Leikkaa punajuuret, perunat ja purjo ohuiksi tikuiksi ja lado ne voideltuun uunivuokaan. Murenna mukaan sinihomejuusto. Valuta kerma ja maito sekä mausteet vuokaan ja paista kiusausta 200-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia tai kunnes neste on imeytynyt kasviksiin .

-  Tämän paistoajan voisi viettää lenkillä tai luistelemassa! -

Omena-siiderimarmeladi, Yhteishyvän Ruokalehti 8/2005

1 kt happamia omentoita
1 sitruuna
1 plo (0.33 l) kuivaa omenasiideriä
5 dl hillosokeria
1 kanelitanko

Kuori ja pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen kuori kattilaan. Poista terävällä veitsellä hedelmän valkoinen osa ja leikkaa sitruuna viipaleiksi. Aseta viipaleet kattilaan ja kaada päälle siideri. Mittaa sokeri kattilaan ja kuumenna seosta samalla sekoitellen, kunnes sokeri on täysin sulanut. Lisää omenapalat kattilaan kanelitangon kanssa. Keitä seosta miedolla lämmöllä noin 20 miuuttia, kunnes omenat ovat täysin pehmenneet ja hajonneet. Poista kanelitanko ja purkita marmeladi puhtaisiin kuumiin lasipurkkeihin ja sulje heti.

-Tämän reseptiin haluan säästää, sillä marmeladia voisi tehdä joskus luksus-joululahjoiksi tai nauttia kotona paahtoleivän tai lettujen kera. Omenat ovat kuvan hillossa säilyttäneet kauniin keltaisen sävyn, ja haluasin tietää, onko kuvaa käsitelty digitaalisesti vai onko yleensä tummumista estävän sitruunan kanssa tehty omenamarmeladi sellaista tavallista kellertävänrusehtavanvihreää versiota noin paljon kauniimman väristä oikeasti.-

Tomaattiketsuppi, Yhteishyvän Ruokalehti 8/2005

1 kg kypsiä tomaatteja
2 punaista paprikaa
2 sipulia
3 hienonnettua valkosipulinkynttä
4 rkl tomaattisosestta
1,5 dl ruokosokeria
1 dl punaviinietikkaa
2 tl basilikaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta

Hlakaise tomaatit ja poista kovat kannat. poista paprikoista kanta ja siemenet ja kuori sipulit. Leikkaa tomaatit, paprikat ja sipulit reiluiksi paloiksi. Nosta kaikki ainekset kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä tunnin ajan ilman kantta.Sekoita välillä, ettei sose ota pohjaan kiinni. Soseuta ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Säilö kuuma ketsuppi puhtaisiin, kuumiin purkkeihin ja sulje heti. ketsuppi säilyy kylmässä useita kuukausia ja sen voi myös pakastaa.

-Tämän reseptin halusin säilyttää siksi, että halpojen tomaattien aikaan voisi joskus kokeilla lisäaineetonta ketsuppia. -

Lopputulemana sain siivottua siis kamalalla harkinnalla yhden lehtisen kaapistani.. *huoh* . Kumpi on parempi: olla yrittämättäkään vai kipata kaikki pois ja kerätä uudet   ?

Alexin ensimmäinen maitohammas irtosi 11.1.2010. Tässä se nyt on:

Hammasta on heiluteltu jo vähän ennen joulua. Minulta meni aivan ohi se ensimmäinen kerta; hän kertoi eräänä aamuna tyynyn alle talletetun hampaan vaihtuvan kultarahoiksi. Minä ajattelin pojan kertoneen jostain lastenohjelmassa näkemästään jutusta, ja vasta illalla tajusin hänen oman hampaansa heiluvan ja hänen vertailleen hampaitaan tarhakavereidensa kanssa. En ollut osannut kuvitellakaan, että maitohampaat voisivat lähteä nyt jo! Eihän Alex ole edes viittä vuotta!

Poika ei meinannut pysyä nahoissaan. Hän on odottanut hampaan lähtöä kovin. Hampaan irtoaminen oli hänelle merkki isoksi pojaksi kasvamisesta!  Anita-mummin kanssa olimme jo puhuneet illalla puhelimessa, joten nyt piti saada soitella Sirkka-mummille ja Esko-ukille. Kaikille piti jakaa tieto siitä, että hammas oli lähtenyt.

Alex ilmoitti jo viikonloppuna, että sitten, kun hammas lähtee, hän alkaa syödä kotonakin juustoa. Tämä logiikka ja suuri päätös  iittyy siihen, että Alex ei ole juustoista pitänyt, ja olen sanonut hänen vähän isompana sitten oppivan niistä tykkäämään. Sovimme sitten, että menisimme syömään juustohampurilaisen heti hampaan irrottua (huomenna).

Vähän väliä sormet hakeutuivat koloon. Alex hihkui ja lallatteli koko illan, miten iloinen oli. Hänestä tulisi rikas ja hän näyttäisi huomenna kaikille ystävilleen, miten hänkin on nyt yhtä vanha kuin Jemina. Jeminaltakin kun on jo hampaita lähtenyt.

Alexin kanssa sovittiin jo jokin aika sitten, että heiluvan hampaan irtoamista odotellessa äiti ompelisi hammasta varten aarrepussin, jonne irronneen hampaan voisi aikanaan tallettaa. Pussissa hammas laitettaisiin sitten tyynyn alle keijua odottamaan. Sunnuntaina hammas taittui jo melkein vaakatasoon, joten totesin, että pussi on nyt saatava aikaan heti, jos sen ajatteli olevan käytössä hampaan irrotessa. Alex kävi muutamaan kertaan katsomassa ompeluani, ja kysyi onko pussi jo pian valmis, sillä hammas heilui koko ajan sen nytkyttelystä enemmän.

Tällainen Alexin aarrepussista tuli:

Keijulla on käsissään hammas ja kultaraha. Kankaina on käytetty pelkästään kotoa löytyneitä tilkkuja ja piirros keijusta syntyi ruutupaperille juuri vähän ennen ompelun aloittamista ; ). Aarrepussi on aika iso ja sinne mahtuu monenlaista tärkeää tavaraa, Nallellakin testattiin. Hammas on pussissa sisällä minun lapsuudenaikaisessa pikkiriikkisessä kolikkokukkarossani, ettei se hukkuisi. Vaikka eihän se enää aamulla siellä tietenkään ole!

Nukkumaan käydessä pieni poika kiitti iltarukouksessaan irronneesta hampaasta ja peitteli pussinsa tyynyn alle keijua odottamaan.

Mikään ei jää koskaan viime tinkaan, ei....  ; ). Aatonaattona kello oli yli kymmenen illalla, mutta ompelukone surisi pimeässä.

Tuona iltana vasta ehdin aloittaa ompelun, eikä aikaa todella ollut hukattavaksi, sillä Joulupukin apulaisena olin luvannut tehdä käyttövaatteen miehen veljen tyttärelle Hello Kitty-hahmon somistamana. Niin se vaan valmistui ajoissa, ja kerkisin aaton puolella napata kuvan. Aivan en ollut tyytyväinen applikointiin, josta tukikankaasta huolimatta tuli alareunastaan vähän aaltoileva, mutta muuten paita oli söötti. Mielelläni kuulen, miten olisin onnistunut paremmin!

Miehelle en saanut salassa tehtyä sukkia tarpeeseen Joulupukin pakettiin, vaikka oli pari viikkoa aikaisemmin antanut selkeän vinkin, että sukat olivat kaikki puhki kantapäistä. Mitäs oli aina kotona...yritin neuloa peiton allakin, mutta en kerta kaikkiaan löytänyt hetkeä, jolloin olisin voinut neuloa häneltä piilossa. Sukat valmistuivat sitten julkineuloen välipäivinä ja minä sain hyvän mielen siitä, että vielä osasin, edellisistä sukista taitaa olla kaksikymmentä vuotta. Ohjeena oli Novitan sivujen Hyvät perusvillasukat miehelle Seitsemästä veljeksestä.

Neulominen pitkästä aikaa tuntui hyvältä, ja seuraava sopivankokoinen neuletyö oli siskolle syntymäpäivälahjaksi syntynyt kaulaliina.

Idea sai alkunsa siitä, että sisko hankki Stockmannilta uuden punaisen neulepintaisen karvareuhkan, jota kiersivät turkisreunat. Hattu oli ihana! Halusin tehdä sille kaveriksi samanvärisen kaulahuivin, ja saman punaisen värin lisäksi halusin efektilangasta turkisreunusta muistuttavat koristeet myös kaulahuiviin. Laitan huivin huomenna postiin, vaikka syntymäpäivään on vielä vajaa kuukausi, että näilläkin pakkasilla huivi ehtisi jo mahdollisimman monena päivänä käyttöön.  Kun en tiedä, miten sisko haluaa huivia käyttää, laitan vielä pari vinkkiä, miten minä ajattelin sen ainakin sopivan:

Niskan takaa roikkuvana se näyttää lähes neuleliiville. Sopii siis asusteeksi.

Lämpimin se on kerran kaulan ympäri kerran kierrettynä.

Neuleen päistä pitää jättää päällimäiseksi oikein päin olevat sydämet. En tehnyt päitä peilikuviksi toisilleen, kun en oikein tiennyt, minne keskikohta asettuisi.

Kun karvareuhka on liian lämmin, saa huivista kevyen suojan myös hupun tapaan.

Sisko saa myös huopaheijastinkukan. Punaisen, tottakai <3.

Joulu oli ihana ja loma liian lyhyt, niin kai aina. Talvipäivistä on nautittu paljon ulkoillen.  Upeaa alkavaa vuotta kaikille blogini lukijoille!