Alexin keittiön tarina alkoi hänen huoneeseensa ostetusta lelulipastoksi tarkoitetusta säilytyskalusteesta, joka alunperin näytti tältä:


Siitä asti kun Alexin saimme, olin haaveillut lapsen verukkeella saavani nyt sitten rakentaa meille leikkikeittiönurkkauksen. Etsin lelukuvastoista ja surffasin netissä, mutta sitä oikeaa hellakompleksia ei vain tuntunut löytyvän. Mies oli vastustanut hanketta siksikin, että huonekaluja oli jo paljon suhteessa käytettävissä olevaan tilaan, - hän ei halunnut enää yhtään kapistusta nurkkiimme. Oli siis oltava kekseliäs. Alexin hella oli rakennettava jostain olemassaolevasta niin, että lattiapinta-alasta ei enää joutuisi luopumaan lisää.

 

Ennen keittiötä en ollut tehnyt puutöitä sitten kolmannen luokan kukkakepin, joten projektiin oli lähes liian jännittävää tarttua. Pelkäsin pilaavani tuon ostetunkin kalusteen, mutta hyvä siitä sitten tuli kuitenkin. Ikkuna pitäisi vielä kerran siirtää, sillä pinnasängyn kanssa se oli keskellä lelulipastoa tuossa asennossa, ja Alexin saatua ensimmäisen isojen poikien sängyn on se nyt sitten toispuoleisesti seinällä.



Keittiönrakennuksen kantava ajatus oli välttää muovikrääsää. En ole halunnut keittiöön lastenastioita muovista yhtään sen enempää kuin hellasysteemin olevan muovinen. Olen pikku hiljaa kerännyt kannun, mukeja ja kulhon emalista. Kummitäti osti pienen emalikaatimen. Niitä rakastan.....niin hetkinen, kenenkäs keittiö tämä olikaan ; ) ?



Kun keittiöön tarvittiin myös ruokaa, - ja jos mahdollista ei sekään saisi olla muovista-, aloin käyttää villaa materiaalina. Vähän kerrallaan, muutama vihannes ja hedelmä silloin tällöin, syntyivät tomaatit ja virkatut fusillit, sipulit, sitruunat ja muut.




Tässä kuvassa näkyvät ne ainoat poikkeukset, muoviset ostomunat, muut ovat itse villasta väkerrettyjä raaka-aineita.





Laihduttamiseenkin sopivia leivonnaisia oli ehkä kaikkein mukavin tehdä, vaikka nuo villaiset viinirypäleet varmaan ovatkin älyttömyyden huippu. En ollut aikaisemmin huovuttanut kuin muutaman äidin saaman patalapun märkähuovutuksena, joten harjoitustyöksi huovutuksen suhteen nämä ruoka-aineet sopivat helppoudeltaan mainiosti. Oli kiva opetella saamaan villaa käyttäytymään niin kuin itse halusi, sillä näissä hedelmissä ja muissa ei epäonnistuminenkaan olisi niin harmittanut, - nehän tulivat "vain" leikkiin.