pitkän pohdinnan ja ajan rajallisuuden vuoksi päätin muuttaa. Blogspotissa ulkoasultaan kivannäköisen blogin luominen on minulle Vuodatuksen blogipalvelua helpompaa. Viimeiseksi kirjoitukseksi tuo allaoleva teksti täällä tuntuu riittävän tärkeälle... se jääköön ensimmäiseksi, johon törmään palatessani tänne muistelemaan menneitä. Mikäli haluat seurata touhujamme jatkossakin, voit päivittää blogini osoitteeksi
http://liikennevalolautanen.blogspot.com/
Tervetuloa!
Annika
]]>Hääpäivän aterian nautimme kotosalla. Pöytään juustoille ja kekseille päätyivät "minun ruusulautaseni" ja "hänen ruusulautasensa", molemmat kirpparilöytöjä. Tuo sinikukkainen "hänen lautasensa" on tämän kesän löytö.
Ei vaikeuksista tunnu helpolle koskaan kiittää, mutta ne saavat jälkikäteen arvioituna erilaisen merkityksen. Ylipäätään avioliittoja ajatellen tuntuu siltä, että jos vähällä luovutettaisiin ja jaettaisiin tavarat ensimmäisissä ojanpohjissa, ei koskaan päästäisi etenemään sille tasolle, jossa toiseen voi kiintyä näin vahvasti. Nyt on puolin ja toisin ehditty olla saappaat savessa kiskomassa sitä syvemmälle kulloinkin kellahtanutta ojan pohjalta pois, ja on varma, vahva luottamus siihen, että savisista saappaista huolimatta se toinen tahtoo juuri minut ja vetää rinnalleen. Minä teen vuorollani samoin, ja hän luottaa siihen yhtä vahvasti.
Juustojen ja keksien voimalla jaksoimme odottaa pääruokaa. Teimme chilillä ja limellä marinoituja katkaravunpyrstöjä ja risottoa.
Juhlapäivä voi olla jokainen, sillä jokaikinen päivä on aihetta olla kiitollinen läheisistään ja rakkaistaan....
...aamupuuron ääressä, illalla toisen käpertyessä viereen. Silloin, kun yhdessä on saatu siivottua pienen pojan oksennukset.
Kiitos yhteisistä vuosista, rakas <3.
]]>Laatikoston edellinen koti ei ollut kovin kaukana, mutta kuitenkin alueella, jota en tuntenut entuudestaan. Hakureissuun liittyy huonosti kiinnitetyn kovalevypinnan naulanraapale kämmenpohjassa ja pieniä harhaanajoja, mutta kaikki tällaiset tarinat vain lisäävät kiintymystäni aarteeseeni. Eihän mitään hyvää saa koskaan ilman uhrauksia :). Olisiko tuo Boknäsin kermanvalkoinen hyvä väri tällekin?
Kaukosäätimiä, läppärinjohtoja, monenlaista pientä pöydillä kuljeskelevaa sälää pääsee nyt piiloon. Kokonsa puolesta laatikosto oli kuin tehty tuohon olohuoneen mappikaapin päälle.
Orvokit meinaavat jäädä pensaspavun jalkoihin parvekkeella. Niinpä pelastelen sini- ja violettisävyisiä kukkia papupöheiköstä paraatipaikalle makuuhuonetta koristamaan,
]]>
Hoidetuista käytävistä sain ajatuksen omasta pienestä puutarhakäytävästäni. Olen haaveillut lapsesta saakka kivikkopuutarhasta, mutta ei siihen missään vaiheessa elämää ole ollut vielä luontevaa paikkaa. Kerrostalomme takapihalla oleva matala kiviaita voisi toimia hyvinkin istutuspaikkana! Alex ja minä ryhdyimme tuumasta toiseen, ja voi, miten tärkeä paikka kivimuurista tuli Alexillekin! Käymme joka aamu ennen tarhaan lähtöä tervehtimässä kukkiamme, ja illalla viimeiseksi olen niitä vielä käynyt kastelemassa. Kukkaset saavat ilahduttaa kaikkia talon asukkaita.
Kukkien hoito ja hankkiminen on tuntunut palkitsevalle, sillä pikku hiljaa käytävän istutuksista on tullut näkyvämpiä, värejä on ollut enemmän ja kukkaan puhjettuaan kasvit ovat erottuneet kivikosta paremmin. Osan kasveista olemme keränneet ja siirtäneet luonnosta, osa on taimitarhalta ostettu. Mummilta saimme alun suikeroalpista, kirpparilta löytyi toinen sammalleimuista. Päivän aloittaminen pienen pienestä puutarhasta on tuntunut tärkeälle, sillä se on ollut juuri meidän pieni puutarhamme.
Kovin kaukaa eivät kasvimme juuri erotu....
..mutta kivien lomassa piileskelee paljon aarteitamme.
Ystävä tiesi kertoa tämän kasvin olevan kaukasianmaksaruoho.
Muurikello
Merikohokki
Päivännouto, joka ei vielä kuki
Ristikki
Karpaattienkello
Jokin monivuotinen neilikkalajike
Sinilemmiö, joka ei ole vielä saanut sinisiä kukkiaan
Ruoholaukka
Ketoneilikka
Lobelia
Hennon liila sammalleimu
Maksaruohoksi tätäkin kutsuin, ja ystävä osasi tarkentaa kasvin keltamaksaruohoksi.
Pieni alku anilliininpunaista sammalleimua
Lisää sinilemmiötä. En tiedä koskaan nähneeni tätä kasvia kukkimassa, ostin taimet kauniin kuvan perusteella. Toivotaan, että pian saamme nähdä ensimmäisten nuppujen aukeavan!
Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta se oli suuri,
ja luulenpa, siks' oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.
- Eino Leino
Kun äiti oli kiinnostunut kevään ensimmäisistä krookuksista ja scilloista, löysi Alex ötököitä ja sammakonkutua. Ojanreunan mutalätäköissä saatiin lenkkarit pesukuntoon aivan kuten pieniltä pojilta sopii odottaakin.
Huhtikuussa oltiin Suomenlinnan kuivatelakalla tärkeissä laivankunnostushommissa.
Tarhan vappunaamiaisissa Alex oli tänä vuonna kokki. Suuri kauha pysyi liikkeessä kaiken aikaa!
Toukokuussa käytiin kerran harjoittelemassa polkupyöräilyä ilman apupyöriä. Sen jälkeen pyöräiltiin taas apupyörillä, sillä niiden irrottelu ei ollut kovin nopea toimenpide. Ensimmäisen harjoituskerran jälkeen apupyöriä kuitenkin nostettiin vähän ylemmäs. Kesäkuussa tehtiin toinen harjoitusreissu, ja silloin Alex osasi uuden taidon saman tien. Ihan vähän kerittiin jo harjoitella pysähtymistäkin. Nyt pyörä jätetiin parvekkeelle ilman apupyöriä ja tarhamatkat on kuljettu jalkaisin. Kääntymiset, pysähtymiset ja liikkeellelähdöt ovat seuraavan reissun aiheina, eteenpäin ajo jo sujuu. Meillä ei oikein tarhamatkoja voi käyttää harjoitteluun, sillä asumme korkealla mäellä ja täältä ei voi lasta laskea tulemaan alas ennen kuin taito on todella hallussa. Siksi käymme harjoittelemassa turvallisemmilla alueilla.
Toukokuun lopussa Alexilla oli viimeiset tarhan kevätjuhlat. Iso poika lähtee syksyllä eskariin. Alex on omassa ryhmässään ainoa eskariinlähtijä eli ainoa kuusivuotias. Hän sai kevätjuhlissa ruusun ja ihianan kansion, jonne on kerätty tarinoita ja kuvia hänen tarhavuosiltaan. Juhlan ohjelmanumerot oli sovitettu viidakkoteemaan, siksi Alex vastaanottaa ruusun intiaaniasussa
.
Kesäkuun alussa kävimme juhlimassa Alexin serkun peruskoulun päättäjäisiä.
Mummi oli leiponut ihania mansikkaleivoksia!
Kuvassa näkyvä Alfred-nalle on vieraillut jokaisen lapsen kotona vuorollaan, ja nallen mukana kulkeneeseen vihkoon on kirjoitettu tarinoita siitä, mitä Alfred on kenenkin luona tehnyt. Juuri ennen lomien alkua tarhassa tuli viimein Alexin vuoro. Meillä vietetyn viikonlopun aikana Alfred pääsi kylään mummilaan ja sai Alexin ja isin laittamaa ruokaa. Tässä kuvassa Alex esittelee Alfredille kasveja, joita olemme istuttaneet ja hoitaneet kivikkopuutarhassa, jonka perustimme lähelle kotitalojamme kaikkien iloksi.
Vain vähän ennen juhannusta Alex kävi ensimmäisen kerran parturissa. Hiukset on leikattu tähän asti kotona. Kesätukassa on kiva olla!
]]>
Mokkalusikoita olen etsinyt pian vuoden. Nyt espressokuppien seuraan sopivankokoiset, kauniit lusikat löytyivät kuudella eurolla mummonsa tavaroita myyneeltä kirpputorimyyjältä. Olin ikionnellinen!
Lusikoiden päät ovat kauniin koristeelliset.
Pihakirppiskierroksella löytyi täysin tarpeeton, mutta niin sympaattinen ja erikoinen metalliputeli, jossa on edelleen hammasproteesin kiinnitykseen käytettävää jauhetta. Myyjä kertoi ostaneensa sen antiikkiliikkeestä. Minulle se maksoi euron.
Lapsuuden mökkikesistä jäi paljon lämpimiä muistoja. Pienen tytön mieleen piirtyivät naapuritontin mökin Salon Allin mansikkamehu, ja alati riittävä aika. Hyttyset ja hetekat, joissa käytetyt lakanat äiti oli paikannut kauniilla applikaatiokuvilla. Mitä enemmän reikiä, sitä enemmän paikkoja ja siksi sitä mieluisampi lakana lapselle. Pumppukaivo, hiirenpapanat vintillä ja kasvimaan kitkemistä...Sarviksen muoviastioita ja käpylehmiä. Sillä Salon Allilla oli joskus ollut kemikaaliokin. Allia ja mökkikesiä voi unohtua muistelemaan katsellessaan näitä vanhoja, tyhjiä saippuakoteloita.
Meni pitkään, ennen kuin kellonajoista kertova kyltti löysi paikkansa. Viime viikonlopun kirpparikierroksella löytyi "VARO kaukokäynnistys"-kyltti, joka täytyi saada WC:n seinälle. Sinnehän se sitten päätyi tuo toinenkin, kaveriksi.
Viime kesän reissuilta taitaa olla vielä eräs kirjalöytö esittelemättä. Kuinka ollakaan, sekin päätyi hyllylle vessaan: Sairaanhoitajattarien oppikirja gynekologisista sairauksista 1900-luvun alusta.
Kevät on ollut työntäyteinen. Ulkoilemaan ei olla juuri päästy, joko siihen ovat olleet esteenä aikataulut tai kylmä merituuli. Parvekkeella on vielä osa kukista istuttamatta ja ikkunat pesemättä. Kesä ei ole ihan vielä täällä, mutta valoisiin aamuihin on kuitenkin jo aivan ihana herätä!
]]>Perusresepti on Saara Kuhan mansikkasaippuan reseptistä muunneltu:
150 g kookosrasvaa
100 g palmuöljyä
50 g karitevoita
200 g oliiviöljyä
180 g inkivääriteetä
72 g lipeää
eteerisiä öljyjä: verigreippi, appelsiini, mandariini
synteettisiä sitruunan ja verigreipin tuoksuisia tuoksuöljyjä
keltaista väriainetta ja titaanidioksidia massan värjäämiseen
kehäkukan terälehtiä
]]>
Saippuoista tuli omasta mielestäni oikein onnistuneita ja kauniita.
]]>
]]>
Ensin hyvästit vanhalle: Tällainen hyvin palvellut Pohjanmaan Kalusteen sohvavanhus lähti nyt pois. Se oli hankittu muistaakseni vuonna 1995. Mikä teidän mielestänne muuten on sohvan elinikä? Pintanahka oli kulunut jo epäsiistiksi ja osittain puhki, mutta muuten tämä oli vielä todella mukava istua ja säilyttänyt muotonsa kaikin puolin. Omantunnontuskiin en ajautunut kovin syvälle, - ehkä tämä olisi palvellut vielä joitain vuosia, mutta toivoimme uuden sohvan ratkaisevan vierasmajoitusongelmamme.
Uusi vuodekulmasohva löytyi Keravalta Finsoffilta. Ratkaisu tuntui omiin arvoihin sopien kestävälle ja pitkäikäiselle, sillä tämän sohvan saa tulevaisuudessa myöhemmin verhoiltua täysin uudelleen, se noudetaan kotoa ja palautetaan uusilla verhoilukankailla 40 % hintaan hankintahinnastaan. 10 -15 vuoden kuluttua sama sohva toivottavasti saa siten vielä uuden elämän. Sohvalle mahtuvat vieraat ja oma perhe ja tarvittaessa kolme ihmistä nukkumaankin, eli vaikka pieni perhe. Tässä näkymä peräseinälle:
Tässä näkymä olohuoneen ikkunoiden suuntaan:
Sohva on tarkoituksella hyvin neutraali verhoilultaan, ja tyynyillä siihen saa sitten vaihdettua tunnelmaa ja tehtyä siitä kotoisan löhöilypaikan.
Alex ilmoitti jo tarhassa, että h ä n on saanut uuden sohvan. Sille se hetkittäin vaikuttaa :).Tässä vain toinen sänkypaloista on avattuna löhöilyyn. Alexin ja kuvaajan välistä voi vielä avata toisen samanlaisen vuoteen.
Kaikki ylimääräiset tyynyt talosta löysivät nyt paikkansa!
]]>