Pieni poika kasvaa. Viisivuotias kaipaa jo omaa rauhaa ja viipyy huoneessaan ajoittain ovi kiinni. Silloin sinne ei saa mennä, silloin hän haluaa selailla lehtiään rauhassa. Mustat sormenjäljet ovenkarmeissa eivät ole niin paha juttu, etteikö poika saisi oppia siihen, että halutessaan hänen huoneensa on hänen oma valtakuntansa, jonne muut tulevat vain silloin, kun ovi jätetty auki.

Olen etsinyt Alexille omaa pöytää jo jonkin aikaa. Selailen Huuto.nettiä ja antiikkisivustoja, sitten pidän viikon tauon ja koluan kaikki lempisaittini uudelleen, Huuto.netin uusilla hakusanoilla. Tänään Fidan kirpputorilla Se Oikea tuli sitten vastaan. Hassua kyllä, oikeaksi se varmistui myös asioinnin helppoudella:  Pöytä oli tullut liikkeeseen eilen. Myyjä antoi alennusta pyytämättä, ja kahden tunnin kuluttua maksutapahtumasta pöytä oli jo meillä kotona, sillä se myös mahtui vielä tämän iltapäivän kuljetukseen mukaan. Samalla kuljetuksella kirpputorille lähti Alexin huoneessa ollut varavuode, jolla minä olen joskus nukkunut Alexin sairastaessa ja joskus siinä on yöpynyt vieraita. Sängystä olemme jo päättäneet luopua, - mietitytti vain, kuka sen täältä haluaisi avustaa pois.

Pöytä sopi todella hyvin ikkunalaudan korkeuteen. Seurakseen se sai yhden pikkutuoleistamme, jotka on v. 1918 syntyneen  isänisäni eli paappani kotitaloon tehnyt "Vakkilan Terhon isä Napuesta", kuten paappa on tuolien tarinaa kertonut.  Alunperin nuo biedermeier-vaikutteiset talonpoikaistuolit ovat olleet viininpunaiset, mutta niin kauan kuin minä muistan ne meillä maalla nähneeni, ne ovat olleet tuollaiset helmenharmaat.

Pöydässä on kaksi toimivaa laatikkoa ja oikealla sivulla kaappi, joihin kaikkiin toimii sama avain. 

Sisustaminen oli hauskaa. Yhdessä siivosimme ja järjestelimme. Niin moni tavara löysi nyt uuden paikan. Kynät päätyivät kauan sitten ihana Livingistä edellisten omistajien aikana ostettuun emalikannuun. Alex on saanut kannun Heli-kummiltaan lahjaksi keittiöönsä ja yritin sitten myöhemmin hankkia myös saman sarjan saksalaisia pastellisävyisiä kattiloita, mutta niitä ei liikkeeseen enää koskaan tullut.

 

Paikka löytyi myös Porvoosta vuosia sitten ostetulle kynäpenaalille. Ostan aina reissuiltamme matkamuistoksi vain hyödyllisiä tavaroita, ja tämä Alexin penaali on ollut yksi rakkaimmista muistoista.

Seuraava kuvasarja on 180 asteen kierros Alexin uudistuneessa huoneessa:

Vasemmalta aloitettaessa löytyvät Anna-serkkuni vanha sänky, runoseinä, leikkikeittiö ja isäni tekemä kärpässienijakkara minun lapsuudestani.

Alexille kirjoittamani runon lisäksi seinää koristaa antiikkiliikkeestä löytynyt Pegasos.

Leikkikeittiö on edelleen käytössä, ja juuri eilen saimme syödä illalliseksi jotain siellä valmistunutta soppaa.

Hammaskeijua varten Alexin maitohampaille tehty aarrepussukka roikkuu keittiön laatikoista, samoin parivuotiaalle pojalle tekemäni reppu.

 

Näkymä ovelta pöydän suuntaan on tällainen: 

 

Zoomataanpa nurkkaan: 

 

Nyt, kun huoneessa oli sängyn poistumisen jäljiltä leikkitilaa aivan uudella tavalla, saivat keppihevosemmekin uuden säilytyspaikan. Maitotonkka on tärkeä ja rakas, sillä se on meiltä kotoa maalta. Mikäli muistan oikein, lehmät oltiin pantu pois v. 1980 keväällä, kun saman vuoden syksyllä isän kanssa hänen vanhempiensa kotitilalle muutimme. Siihen asti tonkka oli palvellut päivittäisessä käytössä. Sen kylkeen on stanssattu maitotilan numerokin, 113.

Leikit ovat jo täydessä vauhdissa!

Helmitaulu on uusi, tänään Alexille ostettu. Nyt sille vasta oli paikka, vaikka olen luvannut sellaisen jo jokin aikaa sitten.  Tämä oli Kid's Woodin ja maksoi 14,90 BR-leluissa.

Lukkoja Alex jaksoi aukoa pitkään. Hänellä oli nyt ihan omia paikkoja salaisuuksilleen!

 

Paikkansa löysi myös viime kesänä Pohjanmaalta ullakon siivouksessa löytynyt minun lapsuudenmuistoihini kuuluva vanha, kertaalleen liimattu säästöpossuni. Sen sai nyt omakseen Alex.

 

Alex oli niin onnellinen uudesta hienosta huoneestaan, että kiinnitimme myös oveen pitkään laatikossa majailleet puukirjaimet.  Ne ostin vauvalleni Kampin keskuksessa silloin olleesta Pikku-Kengurusta.

Ihan kohta poika käy onnellisena uudesta pöydästään huoneeseensa nukkumaan. Kauniita unia!

Kaikki seuraavissa kuvissa näkyvät leikkiruoat ovat myynnissä (ilman lautasta) ja olen varannut ne Laurukalle. Jos hän ei jotain ota, niin sitten H blogista Villakoirista Viis on leikkiruokia kysellyt. Ellei H:kaan näitä tarvitsisi, on niille koti olemassa sittenkin, eli mitään ei ole paineita teillä ottaa ! Palaatko Laurukka viikon sisällä täällä kommentilla tai toisaalla yksityisviestillä, mitkä näistä haluaisit ! Kunkin kuvan tuotteet myyn yhtenä settinä keskenään ja kussakin kuvassa näkyvät tuotteet maksavat 8 euroa yhteensä plus postikulut.

Leikkiruokien käyttöikää lisää, jos niitä ei pyöritä lelulaatikossa nyppyyntymässä ja pyörimässä yhdessä sekaisin kaikkien kovien muovi- metalli- ja puulelujen seassa ,vaan pitää ne vaikkapa leikkikeittiön hyllyillä esillä tai keskenään samassa korissa. Maksan myynnistä verot ja ilmoitan myynnin palkkatulojen veroilmoituksella kohdassa "muut tulot".

 

Setti 1: Ahven ja muusia

 

Setti 2: Pastaa ja lihapullia

 

Setti 3: Paistettu kananmuna ja pieniä makkaroita

 

Setti 4: Kurkku, kolme yhteenommeltua kurkkuviipaletta ja kaksi tomaattia

 

Setti 5: Ketjupistoin koristeltuja piparkakkuja ja mansikoita, joissa virkatut kannat

Minulla on uusi digikamera, Panasonic DMC-TZ7. Olen vasta saanut ajurit tietokoneelle, joten kuvattavaa on kerinnyt kertyä vasta vähän....ja sittenkin niin paljon! Parvekepuutarhastakin piti napsia lähikuvia, joita vanhalla kameralla ei olisi näin tarkkoina saanut. Alla Alexia varten ostetut tomaatit, joista kukaan muu ei saa korjata satoa kuin ylpeä omistaja itse ;) !

 

 

 

 

 

Hauskinta oli kuvata villojen värejä....kuka ihme tuota materiaalia kantaa tänne laatikot täyteen ?!?

Lauantaina satoi, ja villasta syntyi nakit ja muusi... klassikkoruoka !

Kun meillä ei nakkeja juurikaan syödä, piti muusin saada kaverikseen myös kalaa. Toinen ahven on jo vanha, päällimmäinen uusi. Eikös tuo muusinpläjäys olekin taiteellinen ,) ;) ;) ? En ihan heti rupea tekemään toista, käytin sen kanssa aikaa...öh...runsaasti, kun en ollut mihinkään muotoon tyytyväinen!

Alexin ystävien syntymäpäiväsuma ajoittuu huhtikuun lopusta toukokuun loppuun. Yksi lahja valmistui taas, ja tämä leivontakerta olikin kuin puolivalmiista pakasteista: croissant oli muuten valmis, mutta pistoilla kiinnittämättä ja ompelematta muotoonsa, piparit olivat huovutettuna ilman koristeistaan ja karjalanpiirakan aineksetkin leikattuna valmiiksi.  Olen rehellinen, ja kerron, että näistä lahjoista stressaan aina yhtä paljon: Mitä ihmettä keksisin ? Mitä ehdin toteuttaa ? Pitääkö niiden kaikkien syntymäpäivien ja naamiaisten ja kevätjuhlien olla samaan aikaan... ? Kun yhdenkin lahjan saa sitten valmiiksi, on aina paljon kevyempi olo!

Tänään kävimme pitkästä aikaa miehen kotona. Hänen vanhempiaan emme olleetkaan tavanneet vähään aikaan, sillä ensin he ovat olleet matkoilla, sitten me vuorostamme. Alex vei tuliaisiksi tarhassa askartelemansa rairuohorasian, ja minä vein pashaa.

Aamupäivällä ehdimme leikkiä kauppaa ja ravintolaa kotona. Alex oli ruoanlaittaja ja kaupanmyyjä ja minä asiakas.

 

 

Kun ilma oli mitä upein, menimme parin-kolmen kilometrin matkamme kävellen appivanhemmille, hoidimme ostosreissun samalla kävellen ja vielä pääsin käymään kirpputorillakin. Ostin Alexille neuleen (3,50 e), todella siistin Benettonin kauluspaidan (3,50) ja tuleviin kevätjuhliin toivottuja roolivaatteita. Niistä varmaan myös laitan kuvia sitten aikanaan. Löydöstäni on pakko laittaa kuva heti tänään, kun juuri keräilyteemaa eilen postauksessani sivusin. - suomeksi sanoen minulla oli siis jo vanha keittiövaaka. Tässä vanha ensin:

Ja tässä tämänpäiväinen löytöni:

Ylemmän kuvan vaaka toimii vain tietyssä asennossa ;) oletettavasti jonkinlaisen punnuksen puutteen takia, mutta valkoinen vaaka toimii moitteettomasti ja näyttää punnittavan tuotteen painon 10,5 kiloon saakka.

Muutama donitsi....

...joiden ajattelin kelpaavan myös neulatyynyiksi !

 

 

Sunnuntai-ilta. Jäi tekemättä taas vaikka mitä. En ehtinyt ommella, emme eilen pyrysään takia edes ulkoilleet. Saunoimme, laiskottelimme, laitoimme ruokaa. Alexkin laittoi aamiaisen jälkeen leikkileipiä.

Sain pestyä parvekkeelle tyrkätyt likaiset pellit ja tyhjennettyä kuolleen kukan roskikseen, multineen.  Tavoistani poiketen saimme kylvettyä rairuohoa ja vehnää pääsiäiseksi ihan ajoissa, mistä olen erityisen ylpeä. Tyypillisesti havahdun siihen muutama päivä ennen pääsiäistä.

Huomatkaa nuoren herran keot keskellä kylvöastioita <3. Ihan itse.

Etolasta löytyi koristeellisia metallisia alustoja, jotka sopivat moneen tarkoitukseen. Tämä äiti totesi: "Näppärää, leikkileivonnaisille kakkupaperi ja tarjoilulautanen samassa paketissa!" ja kattoi pöydän koreaksi:

Kun viikonloppu ei riitä kaikkeen suunniteltuun, -saati suunnittelemattomaan-, on unelmointia jatkettava niinä tiettyinä hetkinä juuri ennen nukahtamista: lisää Elfa-koreja.... matkarattaat vaunujen sijaan, - ja jaksaahan se iso poika jo aika hyvin kävelläkin-, Se Puusohva täällä kotona meillä aivan pian... viikon päästä rairuoho varmaan jo kurottaa korkeuksiin...mistä ihmeestä löytäisin kaksi seinäkelloa ? Niitä näitä haaveillessa on hyvä nukahtaa.

Paahtoleipää, runsaasti vihanneksiä, croissant ja mandariini...ehkä vielä se munakin ? Pöytään katettavia herkkuja Alexille silloin, kun äiti tai isä kattaa oikeaa aamiaista:

Minusta on niin ihanaa tirkistellä kuvia muiden lastenhuoneista, että vastavuoroisesti tässä kuvia meiltä!

Näkymä ovelta sänkynurkkaukseen:

Yksityiskohtia:

Ikivanhasta päällyslakanasta tehty pussilakana pitseineen

Sängyn päädyssä olevat minun isäni tekemä nukensänky, minun tekemäni tilkkupeite ja isälleni tehty puuhevonen 40-luvun alkupuoliskolta.

Alexia odottaessani ostetun Nalle Puh-aiheisen vaunulelun nyörillä on kiinni seinällä monta muutakin ystävää.

Nalle on saanut päälleen Alexille liian pieneksi jääneen collegepuseron,  tekemäni keppihevoset vartioivat pienen pojan unta.

Leikkikeittiö on tehty Cobellosta ostetusta laatikostosta, Ikean säilytystavaralokeroista ja tasosta niiden päällä. Uuninluukku ja keraaminen taso ovat ihan maalattua vanerilevyä, uunin nappulat sahasin pyörörimasta. Ikkunankehyksiin tehdyt peilit ovat saaneet kappaverhon koristuksekseen. Eihän se ollut epäselvää, että en voi sietää muovisia leikkikeittiöitä ;) ? Näkymä leikkikeittiön suuntaan:

 

Yksityiskohtia:

Leikkihella, jonka saranoilla kiinnitetyn uuninluukun ja luukun magneetti-kiinnityksen joskus voi purkaa, jos jälleen haluaa lipaston palvelevan muussa tarkoituksessa. Nyt laatikot kätkevät sisälleen leluja, kirjoja, naamiaisvaatteet ja monenlaista muuta.

Hellalla laitetaan villasta tehtyä ruokaa, mutta ei muoviastioissa!

Raaka-aineitakin löytyy moneen lähtöön.

Jälkiruoaksi voi syödä huovutettuja leivonnaisia.

 

Runkopatjaa käytetään lukiessa löhöilypaikkana, vierassänkynä ja välillä minäkin nukun siellä, jos Alex vaikkapa sairastaa.

Sängyn päädyssä on lelukori ja lelukorin vieressä lattiatyynyksi tekemäni meritähti.

Alexin huoneen verhoja en koskaan olisi saanut tehtyä ilman siskoani, joka ulkoilutti muutaman kuukauden ikäistä Alexia ommellessani! Kiitos Anu!

Minun tulisi kurja mieli, jos joku käyttäisi minun ideoitani ominaan. Siksi oloni on kahta kurjempi, kun itse olen unohtanut tämän taideteoksen inspiroijan nimen. Turussa, Aboa Vetus-museokaupassa, näin tällaisia ruisleipiä, kun olimme siellä marras-joulukuun vaihteessa käymässä. En tiedä, oliko taiteilija ajatellut leipien olevan kauniita koristeita vai käyttöesineitä, mutta itse miellän tämän yhtä hyvin leikkikeittiöön leiväksi kuin pannunaluseksi. Eikö olisi kiva mökkituliainen vaikkapa pellavaisen keittiöpyyhkeen ja käsintehdyn saippuan kaverina ?

Tämän leivän kuitenkin luonnollisesti saa Alex. Äiti lainaa sitten silloin tällöin kattauksen koristeeksi!

Olipa kerran tyhjä kananmunakotelo, joka ei halunnut joutua roskikseen, - ei edes jätepussin pohjalle nesteitä imemään niin kuin monen kollegansa kohtalona on ollut aiemmin- , vaan halusi päätyä leikkeihin. Kun mitään muutakaan en ole jaksanut näpertää, olen pienistäkin saavutuksista ihan iloinen.

Tuuttimainen muoto kotelon eskiosassa ei jättänyt minua rauhaan, vaan syntyi jäätelöitä: minttu-mansikkaa ja appelsiini-suklaata kioskileikkiin. Pallot on ommeltu kiinni toisiinsa ja langanpäät päätelty tötteröiden teräviin kärkiin kiinni, jotta rakennelmat pysyvät kiinni. 

 

...saan lisättyä tänne kuvan Alexin keittiön Runebergin tortuista !

 

Oikeita meillä ei tänä vuonna sitten syötykään, synttäreiltä kun on vielä jäljellä makeaa monta sorttia.

 

...uskaltaa näistä aloittaa kuka tahansa! Olisi tosi ihanaa, jos osallistuisitte minun yhden naisen kapinaani muovista leikkikeittiökrääsää vastaan ;) ! Jos Alexin keittiö inspiroi tekemään leikkiruokaa kotona, jättäkää joku puumerkki minullekin muistoksi, OK ?

Näitä tehdessä ei tarvitse osata edes huovuttaa. Jokainen osaa tehdä sekä perinteisiä tähtitorttuja että ruusuketta muistuttavia torttuja, ja hillosilmäksi sekoitin vain mustaa ja tummanruskeaa villaa mytyn. Muutama pisto, ja torttu valmistuu nopeammin kuin valmiista kaupan pakastetaikinasta.



Alex toivoi seuraavaksi kakkua, mutta se saanee vielä odottaa, aika on ollut vähän kortilla näin lomaillessa!

Villa taipuu monenlaiseen, ainakin Alex tuon lohkonkin tunnisti tomaatiksi.

Vielä yksi kuva karjalanpiirakoista päivänvalossa:



Tänään ne pääsevät leikkiin, Alexin ystävätär tulee meille kylään. Hän rakastaa keittiöleikkejä.

Karjalanpiirakat oli superhelppo valmistaa. Tarvittiin Huopasesta neulottua ja pesukoneessa huovutetua levyä (edestakaisneule tai sileä neule OK, mikä vaan). Levystä leikatun palan ja ruiskuoren muodot näette  tästä kuvasta, samoin niiden keskinäisen kokoeron. Sitten vaan toisesta päädystä aloittamaan rypytystä ja ompelemaan ryppyjä pienin pistoin käsin kiinni. Minä pistelin reilusti koko piirakan läpi, pysyypä sitten kasassa kovissakin leikeissä. Nuppineuloja en käyttänyt itse, mutta jos epäilee, ettei rypytys muuten mene tasaisesti molemmille puolille, voi toisenkin päädyn kääntää ja kiinnittää jo aluksi kuoren keskitaitteen merkiksi.

Alexin lempieväs pitkillä reissuillamme kaupungille ovat karjalanpiirakat. Niinpä sellaiseen syntyi inspiraatio Huopanen-langan ominaisuuksista, se kun huopuessaan menee nyppyiseksi pinnaltaan. Käy siis vallan mainiosti riisipuurosta! Vaaleanruskea taikinakuori on valmista Sinellistä ostettua askarteluhuopaa.

Pukki toi leikkikeittiöön uusia astioita, pienikokoiset syvät ja matalat lautaset vasemmalla.



Pienikokoisten Alexin keittiöön sopivien emaliastioiden kokoelma näyttää taas himpun runsaammalle:



Lautasten saamisen myötä syntyi taas yksi ruokalaji lisää: villalihapullia, olkaa hyvät!

Ruokabloggailu jatkuu: Alexin omaan keittiöön valmistui annos Pasta primaveraa ja yksittäinen porkkana. Olipas tekeminen taas terapeuttista! Herneet eivät soveltuisi sellaiseen kotiin, jossa leikkijän lisäksi olisi mönkiviä pienempiä sisaruksia, mutta meillä ne ovat jo ihan turvallisia leikkikaluja, kun Alex ei enää laita tavaroitaan suuhun.

 

Joululeivonnaisia leikkeihin on jo syntynyt. Koskakohan ehtisi tehdä ne oikeat ;) ?

Alexin emaliastiavarasto.....



... sai pienen uuden osasen: kahvallinen kaadin, jota voi käyttää vaikka voisulaa tehdessään.
 

Alexin keittiön tarina alkoi hänen huoneeseensa ostetusta lelulipastoksi tarkoitetusta säilytyskalusteesta, joka alunperin näytti tältä:

 

Tässä kuvassa näkyvät ne ainoat poikkeukset, muoviset ostomunat, muut ovat itse villasta väkerrettyjä raaka-aineita.





Laihduttamiseenkin sopivia leivonnaisia oli ehkä kaikkein mukavin tehdä, vaikka nuo villaiset viinirypäleet varmaan ovatkin älyttömyyden huippu. En ollut aikaisemmin huovuttanut kuin muutaman äidin saaman patalapun märkähuovutuksena, joten harjoitustyöksi huovutuksen suhteen nämä ruoka-aineet sopivat helppoudeltaan mainiosti. Oli kiva opetella saamaan villaa käyttäytymään niin kuin itse halusi, sillä näissä hedelmissä ja muissa ei epäonnistuminenkaan olisi niin harmittanut, - nehän tulivat "vain" leikkiin.