perjantai, 19. elokuu 2011

Muutto mielessä

Hei kaikki rakkaat ystävät,

pitkän pohdinnan ja ajan rajallisuuden vuoksi päätin muuttaa. Blogspotissa ulkoasultaan kivannäköisen blogin luominen on minulle Vuodatuksen blogipalvelua helpompaa. Viimeiseksi kirjoitukseksi tuo allaoleva teksti täällä tuntuu riittävän tärkeälle... se jääköön ensimmäiseksi, johon törmään palatessani tänne muistelemaan menneitä. Mikäli haluat seurata touhujamme jatkossakin, voit päivittää blogini osoitteeksi

http://liikennevalolautanen.blogspot.com/

Tervetuloa!

Annika

sunnuntai, 24. heinäkuu 2011

Jotain sinistä

Heinäkuun alussa vietimme hääpäiväämme. Yhteisiä vuosia on takana yksitoista, naimisissakin jo kahdeksan. Vaikka välillä vuodet ovat olleet raskaitakin, ovat yhdessä koetut vaikeudet tuntuneet lujittaneen rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Hääpäivän aterian nautimme kotosalla. Pöytään juustoille ja kekseille päätyivät "minun ruusulautaseni" ja "hänen ruusulautasensa", molemmat kirpparilöytöjä. Tuo sinikukkainen "hänen lautasensa" on tämän kesän löytö.

Ei vaikeuksista tunnu helpolle koskaan kiittää, mutta ne saavat jälkikäteen arvioituna erilaisen merkityksen. Ylipäätään avioliittoja ajatellen tuntuu siltä, että jos vähällä luovutettaisiin ja jaettaisiin tavarat ensimmäisissä ojanpohjissa, ei koskaan päästäisi etenemään sille tasolle, jossa toiseen voi kiintyä näin vahvasti. Nyt on puolin ja toisin ehditty olla saappaat savessa kiskomassa sitä syvemmälle kulloinkin kellahtanutta ojan pohjalta pois, ja on varma, vahva luottamus siihen, että savisista saappaista huolimatta se toinen tahtoo juuri minut ja vetää rinnalleen.  Minä teen vuorollani samoin, ja hän luottaa siihen yhtä vahvasti.

Juustojen ja keksien voimalla jaksoimme odottaa pääruokaa. Teimme chilillä ja limellä marinoituja katkaravunpyrstöjä ja risottoa.

Juhlapäivä voi olla jokainen, sillä jokaikinen päivä on aihetta olla kiitollinen läheisistään ja rakkaistaan....

...aamupuuron ääressä, illalla toisen käpertyessä viereen. Silloin, kun yhdessä on saatu siivottua pienen pojan oksennukset.

Kiitos yhteisistä vuosista, rakas <3.

lauantai, 16. heinäkuu 2011

Pikkutavarat piiloon

Katsokaa, minkä ihanuuden löysin! Vanhan laatikoston, jossa on paljon potentiaalia. Kovalevy laatikoston päällä on varmaan vaihdettava puiseen ja seinäkiinnitystä varten laitetut kannakkeet poistettava, pinnat käsiteltävä ja yksi nuppi tehtävä uusiksi, mutta silti, pikkutavaralokerikko on näinkin käyttökelpoinen. Otetaan työlistalle, ilman aikatauluja :).

Laatikoston edellinen koti ei ollut kovin kaukana, mutta kuitenkin alueella, jota en tuntenut entuudestaan. Hakureissuun liittyy huonosti kiinnitetyn kovalevypinnan naulanraapale kämmenpohjassa ja pieniä harhaanajoja, mutta  kaikki tällaiset tarinat vain lisäävät kiintymystäni aarteeseeni. Eihän mitään hyvää saa koskaan ilman uhrauksia :). Olisiko tuo Boknäsin kermanvalkoinen hyvä väri tällekin?

Kaukosäätimiä, läppärinjohtoja, monenlaista pientä pöydillä kuljeskelevaa sälää pääsee nyt piiloon. Kokonsa puolesta laatikosto oli kuin tehty tuohon olohuoneen mappikaapin päälle.

Orvokit meinaavat jäädä pensaspavun jalkoihin parvekkeella. Niinpä pelastelen sini- ja violettisävyisiä kukkia papupöheiköstä paraatipaikalle makuuhuonetta koristamaan,

 

tiistai, 5. heinäkuu 2011

Oma pieni onneni

Työntäyteinen alkukesä on vienyt voimat. En ole ehtinyt enkä jaksanut ulkoilla niin paljon kuin olisin halunnut, joten muutama lämmin ilta ulkosalla on tuntunut sitäkin arvokkaammalle. Lähikartanon puutarhaan on ainakin päästävä ihailemaan pioneja uhkeimmillaan!

 

 

 

Hoidetuista käytävistä sain ajatuksen omasta pienestä puutarhakäytävästäni. Olen haaveillut lapsesta saakka kivikkopuutarhasta, mutta ei siihen missään vaiheessa elämää ole ollut vielä luontevaa paikkaa. Kerrostalomme takapihalla oleva matala kiviaita voisi toimia hyvinkin istutuspaikkana! Alex ja minä ryhdyimme tuumasta toiseen, ja voi, miten tärkeä paikka kivimuurista tuli Alexillekin! Käymme joka aamu ennen tarhaan lähtöä tervehtimässä kukkiamme, ja illalla viimeiseksi olen niitä vielä käynyt kastelemassa. Kukkaset saavat ilahduttaa kaikkia talon asukkaita.

Kukkien hoito ja hankkiminen on tuntunut palkitsevalle, sillä pikku hiljaa käytävän istutuksista on tullut näkyvämpiä, värejä on ollut enemmän ja kukkaan puhjettuaan kasvit ovat erottuneet kivikosta paremmin.  Osan kasveista olemme keränneet ja siirtäneet luonnosta, osa on taimitarhalta ostettu. Mummilta saimme alun suikeroalpista, kirpparilta löytyi toinen sammalleimuista. Päivän aloittaminen pienen pienestä puutarhasta on tuntunut tärkeälle, sillä se on ollut juuri meidän pieni puutarhamme.


Kovin kaukaa eivät kasvimme juuri erotu....

..mutta kivien lomassa piileskelee paljon aarteitamme.

Ystävä tiesi kertoa tämän kasvin olevan kaukasianmaksaruoho.

 

Muurikello

Merikohokki

Päivännouto, joka ei vielä kuki

Ristikki

Karpaattienkello

Jokin monivuotinen neilikkalajike

Sinilemmiö, joka ei ole vielä saanut sinisiä kukkiaan

Ruoholaukka

Ketoneilikka

Lobelia

Hennon liila sammalleimu

Maksaruohoksi tätäkin kutsuin, ja ystävä osasi tarkentaa kasvin keltamaksaruohoksi.

Pieni alku anilliininpunaista sammalleimua

Lisää sinilemmiötä. En tiedä koskaan nähneeni tätä kasvia kukkimassa, ostin taimet kauniin kuvan perusteella. Toivotaan, että pian saamme nähdä ensimmäisten nuppujen aukeavan!

Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta se oli suuri,
ja luulenpa, siks' oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.

- Eino Leino

sunnuntai, 26. kesäkuu 2011

Kuvia Alexista

Kevään ja alkukesän kuvista on mukava muistella Alexin elämän tärkeimpiä tapahtumia. Lauri-serkun ristiäisiä vietettin helmikuussa. Silloin Alexilla oli kyynärvarsi murtunut, mutta pienen serkun pitäminen sylissä onnistui sohvalla.

Kun äiti oli kiinnostunut kevään ensimmäisistä krookuksista ja scilloista, löysi Alex ötököitä ja sammakonkutua. Ojanreunan mutalätäköissä saatiin lenkkarit pesukuntoon aivan kuten pieniltä pojilta sopii odottaakin.

 

Huhtikuussa oltiin Suomenlinnan kuivatelakalla tärkeissä laivankunnostushommissa.

 

Tarhan vappunaamiaisissa Alex oli tänä vuonna kokki. Suuri kauha pysyi liikkeessä kaiken aikaa!

Toukokuussa käytiin kerran harjoittelemassa polkupyöräilyä ilman apupyöriä. Sen jälkeen pyöräiltiin taas apupyörillä, sillä niiden irrottelu ei ollut kovin nopea toimenpide. Ensimmäisen harjoituskerran jälkeen apupyöriä kuitenkin nostettiin vähän ylemmäs. Kesäkuussa tehtiin toinen harjoitusreissu, ja silloin Alex osasi uuden taidon saman tien. Ihan vähän kerittiin jo harjoitella pysähtymistäkin. Nyt pyörä jätetiin parvekkeelle ilman apupyöriä ja tarhamatkat on kuljettu jalkaisin. Kääntymiset, pysähtymiset ja liikkeellelähdöt ovat seuraavan reissun aiheina, eteenpäin ajo jo sujuu. Meillä ei oikein tarhamatkoja voi käyttää harjoitteluun, sillä asumme korkealla mäellä ja täältä ei voi lasta laskea tulemaan alas ennen kuin taito on todella hallussa. Siksi käymme harjoittelemassa turvallisemmilla alueilla.

Toukokuun lopussa Alexilla oli viimeiset tarhan kevätjuhlat. Iso poika lähtee syksyllä eskariin. Alex on omassa ryhmässään ainoa eskariinlähtijä eli ainoa kuusivuotias. Hän sai kevätjuhlissa ruusun ja ihianan kansion, jonne on kerätty tarinoita ja kuvia hänen tarhavuosiltaan. Juhlan ohjelmanumerot oli sovitettu viidakkoteemaan, siksi Alex vastaanottaa ruusun intiaaniasussa

.  

Kesäkuun alussa kävimme juhlimassa Alexin serkun peruskoulun päättäjäisiä.

Mummi oli leiponut ihania mansikkaleivoksia!

Kuvassa näkyvä Alfred-nalle on vieraillut jokaisen lapsen kotona vuorollaan, ja nallen mukana kulkeneeseen vihkoon on kirjoitettu tarinoita siitä, mitä Alfred on kenenkin luona tehnyt. Juuri ennen lomien alkua tarhassa tuli viimein Alexin vuoro. Meillä vietetyn viikonlopun aikana Alfred pääsi kylään mummilaan ja sai Alexin ja isin laittamaa ruokaa. Tässä kuvassa Alex esittelee Alfredille kasveja, joita olemme istuttaneet ja hoitaneet kivikkopuutarhassa, jonka perustimme lähelle kotitalojamme kaikkien iloksi.

Vain vähän ennen juhannusta Alex kävi ensimmäisen kerran parturissa. Hiukset on leikattu tähän asti kotona. Kesätukassa on kiva olla!